Viimeiset korjausmaalaukset + flipperin sisuskalut

Viime viikonloppuna oli tuotava töitä kotiin ensimmäisen kerran tänä lukuvuonna: ensimmäisten fysiikan kokeiden korjaus vei viikonlopusta leijonanosan, joten projekti Flipperistä flopperi eikun toisinpäin ei edistynyt kovin paljoa.

Lohdutuspalkintona ne blogin kaksi muuta lukijaa (moi äiti) saavat nähdä kuvia flipperin sisältä. Mitkä tahansa sisälmyksethän ovat useimmiten jänniä kenen tahansa mielestä.

Pelilauta nousee ylös ikään kuin saranoiden varassa, mutta tosiasiassa saranoita ei ole:  flipperipöntön sisällä on reunoilla eräänlaiset kiskot, joilla pelilautaa voi ajeluttaa erilaisia huoltotoimenpiteitä varten eri asentoihin. Tämä asento on optimaalisin pelilaudan alisen johtolehvetin säätämiseen. Käsittääkseni useimmat flipperivalmistajat eivät ole tehneet huoltotoimenpiteitä mitenkään erityisen helpoksi, ja liittimiä ei ole millään tapaa numeroitu tai nimetty. Gottlieb ainakin näissä viimeisissä laitteissaan on ollut aika mallikelpoisen huoltoystävällinen minunlaiseni aloittelijan kannalta: jokainen liitin on numeroitu henkilökohtaisella numerolla, jonka jakaa vain sen aisapari.
Keskellä pelilautaa olevat vihreät piirilevyt ovat keskipelikentän lamppuarmadan "lampun pesien" kiinnittämöt.

Itse flipperiboksi onkin sitten enimmäkseen tyhjää täynnä. Laitten pohjalla on vain muuntajalauma ja osassa flippereistä myös "bassokaiutin". Lainausmerkit ovat oleelliset.

Mutta sain minä jotain aikaankin kokeiden korjauksen lisäksi: hinkkasin hullun lailla mylaria kiiltävämmäksi, ja se onkin nykyään aika mukava. Ensi viikonloppuna lisää tätäkin ihanuutta.

Hinkkauksen lisäksi tein viimeiset pelikentän maalikorjaukset. Juuri mailojen yläpuolinen alue näytti ennen korjauksia tältä:

Lakka ja maali on kulunut pois F-kirjainten alalaidoista. Muovi-insertit (eli nuo kirjaimet) kohoavat flipperin vanhetessa hieman vanerin pintaa korkeammalle ja muuttuvat siksi alttiiksi kulutukselle. Lisäksi jo aikaisemmissa posteissa mainittu pallon hassu liike juuri lavoilta lähtiessään kuluttaa runsaasti nimenomaan tätä aluetta. (Muistinvirkistys: pallo lähtee lavalta niin nopeasti, ettei se ole vielä ehtinyt alkaa pyöriä. Näin ollen se siis liukuu pitkin pintaa hillittömällä vauhdilla ja toimii samalla pienenpienenä hiomakivenä.)

Korjattuna alue näyttää tältä:

Olen kovasti tyytyväinen käteni jälkeen. Tässä vähän kauempaa otetussa kuvassa näkyy lisäksi myös likaista maalipintaa siellätäällä alapelikentällä. Tosiasiassa tämä likainen maalipinta on kulumaa. Sitä ei siis saa pesemällä pois. Onneksi tuollainen kuluma ei juuri häiritse, sillä se pukee laitetta ihmiskehon arven tavoin. Kohdat, joista maali on kokonaan lähtenyt pois, ovat aivan oma lukunsa -- ne eivät miellytä silmää millään tasolla, ja nyt sellaisia kohtia ei pelikentässä enää olekaan.
Mylarin alaosan harmaus on uskoakseni myös aika lailla tuossa jäädäkseen. Hinkkaan sitä vielä jonkin verran ensi viikonloppuna, mutta se on ilmeisesti niin kulunut, ettei harmaus halua poistua edes kirveellä (saati muullakaan keittiötyövälineellä).

Tämä viikonloppu ei tuottanut uusia investointeja, joten vanhalla rahasummalla mennään yhä. Työaikaa sen sijaan tuli lisää noin 6 h. Koontina:

rahaa kulunut yhä 138 euroa ja
aikaa on mennyt noin 39 h.

Hautareiän ja maalipinnan korjailua, osa II

Viikonlopun työsarkana oli korjailla maalipintaa vielä lisää yläpelikentältä; hieman nimittäin himottaisi jo päästä muihinkin hommiin vähitellen kuin tähän maalien sekoitteluun ja nyhräykseen.

Päätin aloittaa mylarin harmaantuneisuuden poistolla. Isot pojat Flipperit.net-sivustolla sanoivat, että Kaiken Ratkaisee muovinhoitokorjauskiillotusihmeaineryhmä Novus. Novus kolmosen pitäisi olla hyvää ainetta mylarin harmauden poistoon yhdessä vähemmän hiovan pikkuveljensä Novus kakkosen kanssa. Niinpä iloisin mielin aloin jurnuttaa mylaria puhtaaksi yläpelikentän alueelta.

Kuluu 20 min käyttäessäni pelkkää Novus kolmosta ja epäkeskohiomakonetta. Ei mitään näkyvää tulosta. Ei vähäisintäkään kiillon alkiota harmaantuneessa mylarin pinnassa. Käyttöohjeessa sanottiin, että koneellista kiillotusta SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ VAIN PIENILLÄ KIERROKSILLA. Paskat säännöistä ja hanat kaakkoon.

Jurnun jurnun. Kuluu 15 min.

Ei vieläkään mitään. Totean ääneen itselleni MA EI UMMARTA. Otan Novus kolmosta mikrokuituliinaan, ja alan hinkata yksittäistä kohtaa ihan puhtaasti sormivoimin.

Hinkkahinkka. Kuluu 5 min.

Pinnassa on pieni, mutta havaittava ero viereiseen mylariin. Erityisesti kun katsoo kyseisestä kohdasta valoheijastusta, huomaa selkeän -- mutta voi piip silti aivan mitättömän eron.

Raavin päätä (omaani). Totean, jotta EI SIINÄ AUTTANUT MUU KUIN RIISUUNTUA. Laitan uuden klöntin Novus kolmosta mikrokuituliinaan.

Hinkkahinkka. Vielä kerran Novus kakkosella.

Pinnassa on noin neljän peukalonpään pinta-alan kokoinen kauniisti kiiltävä alue. Melkein tunti hinkkaamista hiki hatussa keletana sormien iho huutaa armoa; kitka polttaa näppejä jopa rätin läpi; ojentajat sykkivät maitohappoa; hengitys sanoo HUOHON HUOHON surkean pornoleffan tavoin ja minulla on jumalauta ehkä kaksi prosenttia pinnasta sellaisessa kunnossa kuin haluan koko mylarin olevan -- olen 12 v. ja mitä tämä on?

Jos tämä on sitä ihmeainetta, en halua kyllä nähdä niitä muita ehdokkaita. Mutta luotan kuitenkin Flipperi.net:in hemmoihin: jos tämä on paras mahdollinen aine, niin maailma auttakoon minua loppupöydän kanssa. Olin ajatellut hinkata saman tien koko mylarin puhtaaksi, mutta päädyin kiillottamaan vain noin ylimmät ~10 cm mylarista: sen verran, että pääsen korjaamaan pelikentän hautareiän ympäristön.

Uskon näkeväni vielä painajaisia ensi viikonloppuna odottavasta loppumylarin kiillotuksesta. Siitä on kiillotettu nyt maksimissaan 15 %.

Mutta jos mylarin kanssa tulikin takaiskuja, hautareikä korjaantui kyllä kokonaisuudessaan varsin mukavasti. Kuvat kertokoon lopun.

Ostaessani pelin reiän alue oli aika jännä: pallon syöksyminen reikään ja reiästä pois olivat kuluttaneet selkeät kuopat reiän reunoille. Lisäksi vanerin pinta oli hiukan kärsinyt kaikkialta reikäalueen lähettyviltä: mylar oli aika tarkasti 8 mm etäisyydellä kaikkialla reiän ympärillä irtonaista. Tämä irtonaisuus näkyy kuvassa ainoastaan reikää ympäröivänä sotkuisena reunuksena (joka erityisesti vihreällä alueella näkyy selvästi).

Ronkin irronneen mylarin reunan alta kaiken puunsälän pois, ja liimasin muovin takaisin kiinni vanerin pintaan pikaliimalla. Ronkinnasta huolimatta reunus jäi pikkusen koholle, mutta pallo yleensä liikkuu sen verran vauhdilla, etten usko sen vaikuttavan ainakaan liiaksi pelin käytökseen. Liiman kuivumisen jälkeen laitoin PLÄTS PLÄTS puukittiä kaikkialle reiän kulumakohtiin.

Puukitti sai itse asiassa kuivua kaksi viikkoa, koska viime viikolla korjailin yläpelikentän maalauksia. Hionta tapahtui hiekkapapereilla, joita minulla oli pienoismalliharrastuksen myötä jo valmiiksi. Otin kaikkein räikeimmät kohoumat pois P120:lla, päähionta tapahtui P320:lla, ja ihan vihonviimeiset viimeistelyt tein vielä tuotakin hienommalla paperilla -- karkeusnumero ei jäänyt päähäni. Hionta onnistui liiankin hyvin, koska käytännössä sormella ei tunne, koska siirtyy alkuperäiseltä pinnalta paikatulle.

Alkuperäisessä reiässä ainoastaan pohja oli musta (katso aiemmat kuvat): reiän reunoilla näki vanerin kerrosmaisen rakenteen. Koska puukitti pilasi näkymät tähän kerrosmaisuuteen, päätin vetää koko reiän mustaksi, koska reikä kuitenkin simuloi hautaa. (Haudoissa on usein aika pimeää.) Lopputulos on paljon hyökkäävämpi kuin kuvittelin, enkä vieläkään tiedä, oliko päätös hyvä vai huono. Onneksi sen ehtii vielä korjata, jos tulee katumapäälle. Mahdollisessa korjauksessa reunuksista tulee tasaisen ruskeat jollakin puumaisella sävyllä.
Tässä samassa kuvassa olen laittanut myös vähän mustia ääriviivoja näkyviin reiän reunoille, ja erityisesti keltainen maali on päässyt reiän lähettyville asumaan. Keltaisesta maalista lisää ihan postauksen lopussa.

Korjasin seuraavaksi vihreän värin. Tämän kanssa minua huoletti alkuun aika kovasti, koska tuo alkuperäinen vihreän sävy oli niin käsittämättömän hi_A_no. Mutta ehkä juuri rakkaus väriin ajoi minut lähes ylimaalliseen suoritukseen: edes vieressä seisoessaan ei pysty sanomaan ihan varmasti, missä kohtaa väri vaihtuu toiseen. Niissä väreissä on toki jokin ihan pieni sävyero, jonka näkee vertaamalla reiän viertä johonkin kohtaan mahdollisimman kaukana reiästä.
Joka tapauksessa toivon, että olisi ollut mahdollista päästä yhtä lähelle tuon punamagentan kanssa.

Reiän ympäristön loputkin pikkukorjaukset on tehty nauhojen huomiovärjäystä lukuun ottamatta. Tuo punainen reiän vasemmalla puolella harmittaa, mutta elän sen kanssa. Alimman lepakkomailan alapuolella sain naamioitua värigradientilla maalin reunan kohtuullisen hyvin, mutta tuossa alimman mailan yläpuolella ero on räikeä ja kauhea. Möks. Punaisen lisäksi tässä kuvassa on nuo reiän reunamilla olevat keltaisten ja oranssien nauhojen ääriviivat vahvistettu mustalla.

Huomiovärjäyksetkin on korjattu tähän lopulliseen versioon, jossa näkyy koko korjailtu yläpelikentän alue kokonaisuudessaan. Kohtuullisen ilolla tässä vaiheessa omaa kädenjälkeään katsoo, vaikka sitä punaista voisikin surra maailman loppuun asti. Seuraavaksi vaan kerros lakkaa pintaan, jotta korjattu pinta pysyy turvassa vahaukseen asti.

Tämän postauksen viimeinen kuva kertoo aineesta, joka pitää sen, minkä lupaa (toisin kuin Novus-sarja). Pelikentän ylälaidassa on palloa ohjaava metalli, jonka pinta oli sameahko: kyllä sen pinta hieman heijasti, muttei kovin hyvin. Viikonlopun viimeisenä asiana testasin ostamani CAR-S-kliinerin (PALAUTTAA HIMMENTYNEIDEN METALLI- JA MAALIPINTOJEN ALKUPERÄISEN LOISTON). Jos jätetään huomiotta metalliin ajan saatossa kulunut vaakasuora kulumaviiva, kliineri teki täsmälleen sen, minkä lupasi. Metalli peilaa nyt niin hyvin, että sen avulla voisi harjata hampaansa.
(Kuvassa näkyy myös korjailtu keltainen yläkenttä.)

Puukitti ja kliineri maksoivat yhteensä 17 euroa (puukitti 9 € ja kliineri 8 €)

Koska Revellin ja Humbrolin maaleilla on pääasiassa tarkoitus maalata sotakalustoa, ymmärrettävästi räikeitä ja kirkkaita värisävyjä ei ole tarjolla yhtä paljon kuin erilaisia vihreitä, ruskeita ja harmaita. Pelikentän kirkas keltainen ja tuo ah niin parjattu "hohtava" magentanpunainen ovat mahdottomia väriyhdistelmiä normaaleilla emalipienoismalliväreillä. Keltaisessa ei pääse lähellekään, koska keltaisimmatkaan pienoismalliemalimaalit eivät ole riittävän keltaisia.

Punaisessa pääsi kohtuullisen lähelle, mutta huomiovärikynämäinen "loistava" fluoresenssimainen sävy jää puuttumaan. Punaisen kohdalla totesin maalin olevan riittävän lähellä (KYYNEL!!!11), mutta keltaisen suhteen marssin Askartelupuoti Pia:an ja ostin kaksi kaupan keltaisinta akryylimaalia (à 5,50 €). Näin jo kaupassa, ettei kumpikaan väreistä yksinään ollut tie, totuus ja elämä, mutta silmäni kertoi oikean värisävyn olevan jossakin niiden välillä. Osoittautui myöhemmin, että silmä oli oikeassa.

Jos joskus ahdistun korjaamani magentan liikaan tummuuteen, teen uuden värikoktailin akryylivärein. Niistä näyttää saavan juuri niin kirkuvia kuin haluaa.

Rahaa kulunut tähän mennessä kunnostukseen 138 euroa.

Aikaa on mennyt noin 33 h.

Maalipinnan korjailua, oletettavasti osa I

Pahimmin maalipinta oli kärsinyt mylarittomalla alueella pop-bumppereiden välisellä vyöhykkeellä. Kirjoitin aiemmassa postauksessa, että jättäisin bumpperit paikoilleen, koska niiden irrottaminen vaatisi kolvin käyttöä.

Totesin nyt kuitenkin putsausta aloittaessani, että parempi irrottaa ne silti. Luultavasti kiroilen yhteensä vähemmän kolvatessani niitä takaisin, kuin mitä kiroilisin putsatessani pelikenttää liian ahtaissa ja vaikeissa paikoissa.

Alussa alue oli aika surullinen kulumineen ja paskaisuuksineen. Yleiskuva lienee paikallaan.

Korjattava alue välittömästi pop-bumpperien poiston jälkeen (ylin jäi hetkeksi paikoilleen, kun vanha kolvi sanoi ÖRGH ja uusi kolvi oli hetken hukassa. Tässä kuvassa on harvinaisen paljon työmaavalojen heijastusta, mutta se saa kentän näyttämään vaan entistä pahemmalta (se on hyvä, koska korjaukseni vastaavasti näyttävät paremmilta).

Tämän jälkeen työvaiheet onkin viksumpaa esitellä vain pidemmittä puhein retusointijärjestyksessään.

Kuunasin pelikentästä irti kaiken lian, mikä irtosi. Kulumathan eivät mihinkään lähde, harmi kyllä. Tässä vaiheessa myös lyhdyn oranssi väri on korjattu. Tästä pikkujutusta on hyvä lähteä.

Punainen (lähes magenta) väri korjattu ensimmäisen kerran.

Sininen on taas sinistä.

Valkoinenkin on viimein korjattu, ja tässä vaiheessa on hyvä näyttää jälleen koko alue yhdessä kuvassa. Tässä vaiheessa huomasin masennuksekseni, että punainen (magenta) kuivui  huomattavasti alkuperäistä olemustaan tummemmaksi parin päivän aikana. Luultavasti hulluuteni pakottaa minut maalaamaan sen uudestaan vaaleammaksi.

Lyhdyn mustakin maali palautettu - siitähän tuli kuin uusi! (Sen keltaisia osia voisi vielä vähän parantaa...)

Lähikuvat paljastavat armotta, kuinka epätasainen ja röpelöinen vanerin pinta muutamista kohdin on. Onneksi ensin lakka ja sitten riittävän kova vaha (ja sellaista minulla jo on pöydällä odottamassa) tasoittaa aikanaan kaiken jumalaiseksi kiilloksi.

Valkoisen maalin kanssa piti valita kahden vaihtoehdon väliltä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut maalata kaikki valkoinen uusiksi, koska sielläkin, missä maali ei ollut kulunut pois, se oli harmaantunut vanerin pinnan "murentuessa". Valitsin kuitenkin toisen vaihtoehdon: haluan, että kone on kunnossa ja kuunattu, mutta sen pitää näyttää ikäiseltään. Seurauksena korjasin valkoisen värin maalaamalla korjaamani alueet sellaisiksi, että niissä on valemurentumajälkiä tasaisen valkoisen pinnan asemesta. Näin lopputulos on "tasaisen epätasainen" kaikkialla valkoisen alueella. Kelpaa minulle.

Keltaista (näkyy esim. viimeisen kuvan ylälaidassa) en voinut vielä korjausmaalata. Pienoismallimaalisettini keltaisin väri ei ollut riittävän keltainen. Maalin sävyä voi muuttaa kyllä toisen värin sävyiseksi, mutta jos keltaista pigmenttiä ei ole riittävästi, mikään maalien sekoitus ei auta. Tarkoituksenani on käydä katsomassa tässä ennen seuraavaa kuunauskertaa paikallisesta askarteluliikkeestä, onko Humbrolin pienoismallimaali riittävän keltaista. Jos ei ole, pitää sitten keksiä jotain ihan muuta.

Sinällään tässä työvaiheessa ei välttämättä ole tarvis olla näinkään tarkka kuin olin. Flippereitä harvoin pelataan tällaisessa laboratoriovalaistuksessa. Hämärässä pienet maalausvirheet ja pinnan epätasaisuudet lakkaavat käytännössä olemasta -- ja eihän flipperin pelaaja koskaan näe pelatessaan yläpelikenttää äärimmäisen läheltä. Tämä oli kuitenkin vanhalle pienoismalliharrastajalle mukava näperrysvaihe maalien sekoittamisineen ja sutimisineen. Yhteensä aikaa kului yläpelikentän pinnan puhdistukseen ja tämän postauksen maalailuihin noin 12 h. Suurpiirteisempi maalaaja ja vähemmän varovainen puhdistaja olisi päässyt luultavasti puolella tuosta ajasta. Rahaa kului tässä työvaiheessa epäkeskon hiomakoneen hankkimiseen: 70 euroa vaahtomuovi- ja lampaanvillaterien kanssa. Hommasin myös puhdistusaineita: Korrekin sisätilapesua ja muovikiilloketta (15 euroa yhteensä). Pienoismallimaalit kaikkine tarvikkeineen minulla oli ennestään.

Rahaa kulunut tähän mennessä: 110 euroa
Aikaa kulunut tähän mennessä: 18 h

Ensi viikonlopun korjaushoukkuus alkaa "hautareiän" paikkauksen hiontaviimeistelyllä ja maalauksella. Kuvista yltä voi jo huomata, että käytin puukittiä kuopan murentuneiden reunojen korjaamiseen, mutta tästä sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

Kaikki irti, poikki ja pinoon

Haluan toki päästä mahdollisimman nopeasti pelaamaan flipperiäni, joten prioriteettilistalla heti ensimmäisenä on pelipöydän täydellinen puhdistaminen. Ymmärrettävistä syistä se on haNkalaa, kun pelikenttä on normaalisti täynnä kaikenlaista kamaa, jotka joko estävät siivoamisen tietyiltä osin tai vaan vaikeuttavat sitä melkoisesti.

Siivous alkaa siis flipperin purkamisella. Tähän tarvitaan kohtuullisen simppeleitä työkaluja, joista tärkeimpänä on varmastikin tuumakokoinen räikkäavainsarja + tuumakokoisia kiintoavaimia niihin kohtiin, joihin perusräikkäavaimen hylsy ei ole riittävän syvä. Myös ruuvimeisseli on varsin tarpeellinen. ((Onneksi sen ei tarvitse olla tuumakokoinen.))

Flipperinkorjauspaikassani sattui jo olemaan valmiina tuumakokoinen hylsysarja + räikkäavain, joten siihen ei tarvinut sijoittaa rahaa. Purkamisen aikana havaitsin kuitenkin puutteen: pienet piikkimäiset tolpat vaativat irrotakseen hyvin pienen tuumakokoisen kiintoavaimen, ja sellaista ei tietenkään ollut -- piikki esti myös tehokkaasti hylsyn käytön. Näin ollen piikkitolpat saivat jäädä pöydälle odottamaan seuraavaa viikonloppua.

Piikkitolppia on kentällä aika paljon: normaalisti piikin ympärillä on kumilenkkejä palloa pompottamassa. Kuvan alalaidassa näkyy pari piikkitolppaa kuminauhoineen.

Purkamisessa tuli myös havaittua tarve tuumakokoa 3/8'' olevalle syvälle hylsylle: pöydällä on muutamia erityisen tiukassa olevia pitkiä tolppia, joiden hinkkaaminen irti kiintoavaimella neljänneskierros kerrallaan oli about yhtä mukavaa kuin Radio Novan kuunteleminen.

Keskellä kuvaa kenkkumainen pitkän hylsyn vaativa ruuvi, joka on ollut pitämässä paikoillaan metallista ramppiinnousua.

Tiesin ennalta odottaa muutamia sellaisia ruuveja, jotka irrottaessaan menisivät katkipoikki. Jokainen minun kouriini katkennut ruuvi oli juuri tietynlaista tyyppiä: ohut ja pitkä; sellainen, joka pitää paikallaan muovista tolppaa. Laudan alapuolella mainitut ruuvit on ruuvattu pelilaudan asemesta "vastajenkaan", jonka nimi on T-Nut. Käsittääkseni näitä T-Nuteja käytetään pelilaudan niissä kohdin, joissa halutaan varmistaa se, ettei pallo aikaa myöten töni ruuveja löysälle. Ruuvin pysyminen jengassaan oli vahvistettu sinisellä ruuvilujitteella, joka lähes kaikkien tämäntyyppisten ruuvien tapauksessa oli lujempaa kuin itse ruuvi. Knirps ja poikki he menivät  lähes jokainen -- kaksi taisin saada irti hengissä.

Onneksi suurin osa noin paristakymmenestä muovitolpasta oli kuitenkin kiinni ihan tavallisella puuhun pureutuvalla ruuvilla. Aluksi vähän hirvitti, kun pelilaudan purkua aloittaessani heti ensimmäinen ruuvi oli näitä katkeajia.

Odotetusti nämä mainitut ruuvit flipperivaraosakauppojen vakiotavaraa, joten niitä lähti saman tien tilaukseen norjalaisesta Parts 4 Pinballs -nettikaupasta.

Muovitolppa, jonka sisällä ruuvin katkennut jäännös. Tolpan alla vastajenka T-Nut, jossa näkyy katkenneen ruuvin  jämät. Sininen ruuvilujite ei tässä kuvassa näy.

Muuten pöydän purku onnistui varsin mukavasti. Kentän likaisuus on aivan käsittämätön. Puhdistamaan asti päästessäni laitan toki näkyviin selkeämpiä ennen--jälkeen-kuvia, mutta tässä nyt malliksi yksi. Kaikki "harmaa" tässä kuvassa pitäisi olla samanlaista valkoista. Alkuperäinen väri näkyy vain pienissä pyöreissä osissa, jotka ovat olleet edellisen kuvan muovitolppien sisällä suojassa.

Likaa likaa likaa. Pallon reitti "kryptassa" näkyy hyvin tummempana viivana aavistuksen vähemmän tumman alueen lähettyvillä. Toisaalla "valkoinen" on lähes valkoiseksi tunnistamatonta.

Yhteensä kuuden tunnin uurastuksen jälkeen kenttä oli tyhjä. Tässä kestossa on ainakin puolet neuroottisuutta ja ensikertalaisuutta: otin piljoona kuvaa jokaisesta purkuvaiheesta, ja kirjasin papereille OCD-potilaan tarkkuudella irrotusjärjestyksen ja irrotetut osat. Keräsin irtaimet erilaisiin purkkeihin irrotusjärjestyksessään. Nyyppänä on parempi olla ylivarma kuin ylimielinen.

Edellisessä kuvassa näkyy myös bumpperi purettuna about niin pieniin osiin kuin mahdollista. Osoittautui, että siitä pitäisi juottaa kaksi johtoa irti, jotta sen saisi kokonaan poistettua pelikentältä. Moinen purkaminen ei oikein huvittanut, joten onneksi ilman sitäkin bumpperit sai nostettua 1,5--4 cm korkeudelle pelikentästä, jolloin niiden lähelle ja alle on kohtuullisen helppo päästä siivoamaan.

Pelikenttä purettuna niitä piikkitolppia lukuun ottamatta.

Vielä vähän "lähikuvempi" otos puretusta yläpelikentästä. "Ilmassa leijuvat" bumpperit näkyvät tässä hieman aiempaa kuvaa selvemmin.

Seuraavaksi siis siivoushommiin.

Tähän mennessä kunnostukseen on kulunut rahaa 25 euroa kiintoavainsettiin ja pitkään hylsyyn (ostettu Biltemasta). Ilmoitan rahakulut tässä blogissa sitä mukaa, kun käytän rahaa syöneitä asioita laitteen kunnostukseen. Siksi mm. ruuvitilaukseen menneet rahat eivät vielä näy täällä asti.

Aikaa on kulunut aika tarkasti 6 h.

Flipperi ennen suursiivousta ja kunnostusta

Blogin otsikosta huolimatta ostamani laite ei ole mikään flopperi. Halusin, että laite olisi täysin toimintakunnossa ja vaatisi enimmäkseen vain pintaremonttia tullakseen kauniiksi ja kiiltäväksi.

Toisaalta olisi ollut kiva hommata jokin sellainen flipperi, jota olin jo digitaalisessa muodossa pelannut, mutta sellaisia ei joko ollut myynnissä tässä kesän ja alkusyksyn aikana tai ne olivat aivan liian kalliita.

Myynnissä olleista laitteista päädyin lopulta himoitsemaan Gottliebin Class of 1812 -flipperiä muutamasta eri syystä:

1. Flipperin teema on edes aavistuksen kouluun liittyvä (vuoden 1812 luokan luokkakokous joskus 90-luvun alussa). Teemalla oli pienoista merkitystä siksi, että olen opettaja.
2. Puhuvat tekohampaat ovat ihkut.
3. Multipallon musiikki on hassu (kanojen laulama Tšaikovskin orkesterialkusoitto 1812).
4. Flipperin ikä on sopiva: päätin lapsena luultavasti joskus vuosien 1988--1993 välillä haluavani sitten joskus flipperin. (Tämä peli on vuodelta 1991.)
5. Visual Pinball -simulaattorin perusteella tämä tuntui myös pelatessa käteen aika mukavalta.

Jaarittelut sikseen, tässä muutamia kuvia ja kommentteja flipperistä (pelikentän lasi poistettuna) ennen kuin minkäänlaiset korjaukset pääsevät alkuun.

Koko laite edestäpäin katsottuna

Kabinetti

Flipperit elävät hyvin vihamielisessä ympäristössä ollessaan keräämässä rahaa operaattorille. Niiden päälle kaadetaan kaljaa, ja pallon ajautuessa outlanelle tai suoraan keskeltä nieluun (STDM) niitä lyödään joko otsalla, nyrkillä tai tuopilla. Jos kunnolla ketuttaa, niitä potkitaan. Lisäksi teinianarkistit saattavat naarmuttaa niitä avaimillaan jou ja muuta mukavaa. Tämän vuoksi puupintainen kabinetti ei oikeastaan koskaan voi käytetyssä laitteessa olla hyväkuntoinen, vaan sen jäljet kertovat eletystä elämästä ihmiskehon arpien (ja tatuointien) tapaan.

Kabinetin vasemman seinän takaosa; mukavia avainten naarmuja ainakin näkyy.

Kabinetin vasemman puolen etuosa: "of"-sanaan näkyy joku teinisaatana/teinigootti/teinianarkistitalonvaltaajaruohonpolttajaituhippi potkaisseen maiharillaan.

Kabinetti oikealta: ihmissusi Willie Woofin hautakivi näyttää sekin saaneen maiharista muutaman kerran; myös muita ihkuja naarmuja siellätäällä.

Pystykaapin vasen puoli: alhaalta tuleva valo korostaa kauniisti kaikkia pieniä pintavikoja: enimmäkseen jotakin kummia hankaumia, jotka joko lähtevät tai eivät lähde pelkällä pesulla poies.

Vielä kabinetti suoraan edestä eli rahalukon alueelta. Murtosuojus masentavasti peittää kumpaakin piirrosta. En ole vielä päättänyt, poistanko murtosuojuksen ja restauroin kuvat, vai annanko sen jäädä paikoilleen laitteen menneisyydestä muistuttamaan.

 Pelikenttä ja lelut

En ole mikään kameravirtuoosi, kuten kuvista näkyy. Kabinetin kuvien huonolaatuisuus ei edes varsinaisesti haittaa mitään, mutta pelikenttä näyttää kyllä näissä kuvissa huomattavasti rupisemmalta kuin mitä se oikeasti on.

Koko pelikenttä leluineen kaikkineen

Mikropiiriohjatuissa flippereissä pelikenttää yleensä jo peittää jonkinlainen suojakalvo. Vanhemmissa flippereissä pelikenttä on ollut pelkkä maalattu ja lakattu vaneri. Minun laitteeni on näiden kahden vaihtoehdon äpärälapsi, sillä keskikenttää peittää suojamuovi mylar, ja sekä yläkentällä bumppereiden alueella että alakentällä mailojen yläpuolella on pelkkää maalattua ja lakattua vaneria.

Maalipinta mylarin alla on täysin sileää ja kaunista: mylarin itsensä pinta on harmaantunut, mutta tämän harmauden tulee kuulemma saamaan pois muovinkiillotusaineella.

Mylarin ulkopuolisella alueella sen sijaan on muutamassa kohdassa lakka kulunut pois maalipintaan asti, ja maalipinnassa on muutama kohta, jossa puu paistaa lävitse. Näihin kohtiin tulee taatusti korjausmaalaus, mutta pohdin yhä, olisiko esimerkiksi järkevää mylarittaa koko kenttä, vai tyydynkö vain totaaliseen putsaukseen, korjausmaalaukseen, lakkaukseen ja pinnan vahaukseen.

Vahauksesta puheenollen: sitä ei liene tälle koneelle monasti tehty. Pelikenttä ei kiillä vahauksen jäljiltä mistään kohtaa. Tämän vuoksi en halua pelailla koneella ennen kentän totaalista putsausta: en halua pinnan kärsivän yhtään enempää kuin se on jo kärsinyt tähän mennessä.

Mylarin ulkopuolisen alueen maali on lisäksi jotenkin "rispaantunutta". Ei riittävästi, että se näkyisi valokuvissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, muttei kuitenkaan "kaunista ja virheetöntä". 

Uskoisin, että Suomessa flipperit ovat elinikiensä aikana nähneet kuitenkin huomattavasti vähemmän pelausta kuin kumppaninsa esimerkiksi USAssa. Tämä on luultavasti koitunut muidenkin kuin tämän minun yksilöni pinnan pelastukseksi ennen mylar-suojauksen aikaa. Netistä kun katselee kuvia muiden omistamista Class of 1812 -koneista, niissä useimmiten pinta on paljon pahemmassa kunnossa kuin tässä. Mylariton osa on joko hyvin maaliton tai vaihtoehtoisesti hyvin vahvasti korjausmaalattu. Toki yksittäisetkin pintaviat nimenomaan pelikentällä harmittavat, mutta onneksi sentään ne ovat tässä yksilössä suhteellisen vähäisiä -- ainakin nyt kun tietää, mihin verrata.

Aloitetaan alhaalta. Kuvassa näkyy juuri mailojen yläpuolinen alue.

Myös mylarin raja näkyy selvästi (F-kirjainten yläpuolella kulkeva aaltomainen harmaampi viiva). Alakentän ainoat kulumat ovat F-kirjainten alalaidoissa: F-kirjaimet itsessään ovat muovisia lampunsuojuksia, jotka ovat ilmeisesti joko alusta asti olleet ihan hitusen koholla verrattuna puupintaan (tai ajan kuluessa hieman kohonneet itsestään). Tämä selittäisi pinnan suurimman kuluneisuuden juuri niiden alalaidasta: pallohan lähtee mailoilta niin nopeasti, ettei se ole ehtinyt vielä alkaa pyöriä. Tällöin pallon pinta toimii hienona hiekkapaperina, joka ajan kuluessa syö tiensä lakan (ja puun) lävitse.

Tämän vuoksi hämmentää melko lailla tuo Gottliebin valinta olla mylarittamatta kyseistä aluetta.

Mylarin raja toisestakin kulmasta katsottuna.

Vasen maila

Mailatkin näyttävät nähneen elämää. Valmistajan nimen maali on melko kulunut: onneksi tällainen pikkujuttu on helposti korjattavissa ohuella siveltimellä. Lisäksi mailan kuminauha on "väärän värinen". Tehtaalta lähtiessään se on ollut punainen. Uusi nauha on toki jo tilauksessa.

Keskipelikenttä on täysin mylarin alla.

Keskikentän mylaritus on varmasti ollut järkevää äsken mainitusta muovikirjainlätkien elämisestä johtuen. Keskikenttähän koostuu lähes pelkästään valolätkistä, joten se olisi varmasti ilman mylaria hyvinkin maaliton tässä vaiheessa elinkaartaan. Kuvan jännä sameus on suurimmalta osin mylarin harmaantuneisuutta: lamppumuovien kohoilukin puupintaan nähden näkyy kuvassa kutakin lamppua ympäröivänä ohuena sameana renkaana. Renkaat eivät liene korjattavissa ilman mylarin repimistä pois, joten niiden kanssa on vain elettävä.

Vasen yläkeskikenttä: vasen ramppi ja oranssit dropanneet drop-targetit (joiden takana on punaiset tavalliset targetit).

Oranssit drop-targetit ovat näköjään paenneet kuvaajaa pöydän siirtelyn takia. Niiden tarrat ovat todella hyvässä kunnossa, joten niitä ei tarvitse kuin vähän kuurata (luultavasti hammasharjalla). Spinneri pyörii hyvin, ei valittamista. Ramppiinlähtö on aavistuksen jännä: rampin alalaita on peltilevyä, joka on jostain syystä hieman kohollaan keskeltä. Levyn reuna on erittäin terävä, joten uskoisin sen tällaisenaan syövän pallojen pintaa todella tehokkaasti. Rampin mekanismi näyttää onneksi siltä, että kohonneisuuden saa ongelmitta "litistettyä" vasten pelilautaa.

Yläkeskikenttä: pallon reikä on kulunut reunoiltaan. Kuvan ylälaidassa siniset bumpperit.

Kuvassa näkyy myös mylarin yläpää: se loppuu likimain siihen, missä bumpperialue alkaa. Bumpperien lähistöllä on muutamia kohtia, joissa kenttä on kulunut puuhun saakka. Suurin näistä alueista on juuri alimman bumpperin vasemmalla puolella ylimmän lepakkomailan yläpuolella. Tämänkin alueen ei-mylaritus ei käy järkeeni: bumpperien tönimänä pallo taas kerran kulkee hetken aikaa pyörimättä, jolloin se hyvinkin nopeasti hioo pinnan rikki.

Kuvassa keskellä olevan "hautareiän" ympärillä on aika rumaa kulumaa, joka jatkuu jopa pikkuisen mylarin alle. Lisäksi reiästä on lohkeillut reunoilta paloja. Nämä tietääkseni korjautuvat aikanaan puukitillä

Oikea yläkeskikenttä: oikea rampin sisäänkäynti; päällä lepää kärsinyt irtokäsi.

Lähikuva irtokädestä

Oikean rampin päällä lepää irtokäsi, joka on erittäin kuollut. Sen pintamuovi on kovettunut ja haurastunut. Lisäksi tietyssä mielessä huonoa suunnittelua edustaa myös se, että käsi on liian korkealla: se ottaa kiinni flipperin päällyslasiin lasia siirreltäessä, ja tämä taatusti edesauttaa muovin repeytymistä ajan saatossa. Muissa maailmalla yhä elossa olevissa Class of 1812 -flippereissä ehjä ja alkuperäinen käsi on suuri harvinaisuus. Onneksi pilailukaupoista saa nykyään jo vähän aidommankin näköisiä irtokäsiä -- joskin minulla on suunnitelmissani Hi Hi Hi Hi, josta lisää sitten myöhemmin.

Bumpperialue sivultapäin kuvattuna. Lisää kuluneita ja erittäin likaisia maalipintoja.

Pelin pahimmassa kunnossa oleva alue näkyy tässä kuvassa. Kunkin bumpperin lähistöllä on alueita, joista puupinta näkyy läpi. Aiemman kuvan paha kuluma näkyy myös tässä kuvassa keskellä oikealla. Keltaisella alueella on sitten myös aika ruma puun läpinäkymä, mutta sitä en saanut kuvaan, koska rampit ovat sen päällä. Tähän alueeseen joutuu käyttämään kaikkein eniten nysväystä ja pienoismallimaalia.

Viimeisenä vielä pelilaudan loput lelut: puhuvat hampaat ja sykkivä sydän

Näissä osissa näkee hyvin helposti sen, ettei flippereiden eliniäksi ole tarkoitettu kahtakymmentä vuotta. Sydän on oikeasti vain sydämen puolikas. Tässä kuvassa sen reiät ja haurastumat eivät näy, mutta sille pitää tarjota paljon kuminsuoja-ainetta ja reikien paikkausta, ennen kuin sen voi antaa sykkiä seuraavan kerran. Lääkisvalmentajaa hieman ärsyttää se, että sydän on aivan törkeän iso: kuitenkin sen annetaan ymmärtää olevan ihmissydän.

Hampaiden pitäisi olla enemmän auki. Minulla meni pitkän aikaa ymmärtää, miksei suu avaudu yhtä avoimeksi kuin netissä olevien kuvien mukaan sen pitäisi avautua: suuhan itsessään on todella halvanoloista muovia. Se tuntuu ja näyttää suunnilleen viilipurkkimuovilta. Suussa olevan lampun lämpö lienee ajan kanssa pehmittänyt yläleukaa, ja se taipuu nykyään hieman alaspäin. Tämä taipuma estää alaleukaa käyttämästä koko liikelaajuuttaan. Uskon, että yläleuka voisi korjautua varovalla kuumailmapuhallinkäsittelyllä, mutta harkitsen myös netistä varaosan ostamista.

---

Tältä flopperini siis näyttää tässä vaiheessa ennen palaamistaan flipperiksi. Tilauksessa ovat uudet kumit koko pelikenttään, ja niitä odotellessani alan purkaa ja siivota pelikenttää. Käytännössä suursiivousta varten pelikenttä tyhjennetään kaikesta mahdollisesta. Aloittanen tämän osan projektia jo tänä viikonloppuna.