Viikonlopun saldo: EI MIKÄÄN.

Tämän viikon päivitys on se, ettei päivitystä ole.

Viikonloppu meni taas kerran kokeiden korjaukseen ja Johonkin Ihan Muuhun. Totean kuitenkin, että yritän kovasti selvittää nimeä näille olioille:

Ainakin Gottliebin flipuissa käytettyjä mustia muovinupeja. Keitä he ovat nimeltään?

Laitoin utelun flipperit.net:in keskustelupalstalle, ja toivotaan, että joku sieltä vastaa.

APUU SE ON PELIKUNTONEN!!111

Arvasin, että flipperin tullessa ensi kertaa pelikuntoiseksi blogin päivitys tulee venähtämään hieman.

Tämä posti onkin lähinnä kuvakokoelma. Puhdistuksen ja esineiden pöytäänkiinnittelyn lisäksi ei nimittäin juuri mitään muuta tähän viimeiseen vaiheeseen tarvittu. Aikeenani oli ottaa paljon "ennen ja jälkeen" -kuvia täsmälleen samoilla kuvakulmilla kuin silloin alussa, mutta kokoamisen huuma vei mennessään. Tässä nyt kuitenkin yksi sellainen pelikentän oikeasta ylälaidasta:

Kuunaamaton oikea ylänurkka samassa vaiheessa purkua/kokoamista.

Pelikentän oikeassa ylänurkassa päällimmäisenä lepäilee irtonainen käsi. Vanhan käden kuntohan oli "melko kehno". (Myyjä kutsui sitä "vähän rujon näköiseksi".) Minulla on vielä paljastamattomia tulevaisuuden suunnitelmia tämän varalle, mutta tässä välivaiheessa hommasin siihen vain korvikekäden vanhan tilalle. Uusi käsi on Virallinen SAW-EloKuvaTuote (TM). Sen väri on aivan erilainen kuin vanhan käden, mutta muutoin koko on aika sopiva. Uusi käsi miellyttää myös silmää kaikilta muilta osilta paitsi kynsistään. Ne näyttävät jotenkin viallisilta, ja niitä tekee mieli vähän parantaa maalilla. Annan käden kuitenkin olla rauhassa ainakin vielä.

Vanha ja uusi käsi: kuin kaksi marjaa tai sitten ei.

Tässä vielä kuva uudesta kädestä luonnollisessa elinympäristössään korjaushuoneen hämärässä:

Käsi kentällä. Kynsien aavistuksen typerä ulkoasu näkyy ainakin jotenkuten tässä kuvassa. 

Slingshotteihin laitoin suojaksi patentin (TM). En muista, millä flipperinsäätösivustolla näin joskus tästä maininnan, mutta vinkki kuulosti käyttökelpoiselta. Jos mailalla lyö palloa liian kärjellä, pahimmassa tapauksessa kuulemma pallo saattaa ottaa ilmaa alleen ja tömähtää slingshotin alalaitaan. Huonolla säkällä tämä isku voi jopa pirstoa slingshotin pleksin. Korjausehdotus on onneksi simppeli: laitetaan sopivanlainen metallialuslevy pleksiä suojaamaan.

Vasemmalla slingshot muuten kasattuna, mutta koristepleksi puuttuu. Oikealla ennen koristepleksin lisäämistä on alimman tolpan ruuvinreikään lisätty pienireikäinen aluslevy. Näitä aluslevyjä ei saanut Jyväskylän Tourulan K-Raudasta (siellä oli vain isoreikäisiä versioita), mutta Palokan Terrassa niitä oli itsepalveluhyllyssä. Yksi rikka maksoi vaa'an mukaan 3 senttiä.

Koristepleksi on paikoillaan, ja aluslevy kurkistaa noin millin verran sen ulkopuolelle valmiina ottamaan vastaan villit pallot pleksin asemesta.

Vain parin testipelin jälkeen kävi ilmeiseksi, että pelikentän hautareikä ottaa todella helposti kovaa osumaa pallosta. Tämä oli toki ilmeistä jo etukäteen, koska reikä oli aluksi niin hirveässä kunnossa. Noin kolmen pelin jälkeen reiän ympäristössä on jo selkeää hajoamista näkyvissä. Lakkapinta ei siis vaan kestä kovia iskuja riippumatta siitä, miten paljon lakkaa kehuttiin tähän tarkoitukseen sopivana. Annan asian nyt olla, ja katson, miten reikä alkaa edistyä pelailun myötä. Jotain sille kuitenkin täytyy todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tehdä.

Liikennemerkit osoittavat kohtiin, joissa lakkapinnan saamat iskelmät ovat erityisen selvästi näkyvissä vain kolmen testipelikerran jälkeen!

Tämä postaus päättyköön vielä kuvaan valmiista pelikentästä. Huomannette, että puhuvat tekohampaat ovat palanneet kehiin -- kaikkein tarkimmat huomaavat myös, että niiden leipäläpi on nyt huomattavasti aukinaisempi kuin saadessani flipperin kotiin. Seuraava blogipostaukseni todennäköisesti kertookin hampaiden kunnostuksesta ja pesemisestä -- ne ovat nimittäin tällä hetkellä erittäin rumat, mutten halunnut pelata flipperiä ilman niitä. (Toki myös sykkivä sydän puuttuu, mutta se vasta kaipaakin rakkautta osakseen, ennen kuin sen uskaltaa päästää pelikentälle.)

Kirkkaus ja kontrasti ovat kovasti pyllyllään, mutta kivalta se näyttää. Pallokin liikkuu pelatessa erittäin sulavasti, ja mailojen lyöntivoima on varsin riittävä ilman mitään säätöä.

Aikaa kului viikonlopun ja viikon aikana (joo, tein tällä kertaa kunnostustöitä myös viikolla, koska pelihimo oli valmistumisen lähestyessä jo niin kova) yhteensä semmonen 10 h. Tällä kertaa ei tullut pidettyä kelloa niin tarkasti silmällä. Yhteensä flipperi on siis syönyt aikaa noin 87 h.

Rahankulua ei tainnut rekisteröityä lisää kuin irtokäden verran. Kun laskee sille oman osuutensa postikuluista, se maksoi aika tarkasti 9 euroa. Kokonaisrahankulutus korjaukseen ja kuunaukseen on siis nyt 485 euroa.

Pompi pois nyt kumi-kumimies + avautumista nettimaksamisesta

Aloitan tämänviikkoisen postauksen esittelemällä viime kerralla unohtuneen ABIKO-liitinhärdellin myös kuvana. ABIKOt ovat siis nuo punaiset, jotka tarraavat bumpperinreiästä tuleviin johtoihin. Kuva on aivan hillittömän valoisa salamavalon takia, mutta muut samasta kohtaa otetut kuvat ovat vastaavasti utuisia, joten qyynel, itq ja parq.

ABIKO-liittimet välittävät nyt valosähkön bumpperin sisään. Ennen remonttia johdot oli suoraan tinattu "lampun kantaan". Toivon, että kentän täristessäkin ABIKO pitää otteensa; amissedäthän näitä käyttävät autokaiuttimissaan, ja kyllä ne melkoista höykytystä autossakin taitavat saada (enkä viittaa nyt pelkästään takapenkin tapahtumiin perjantaisin).

Viikonlopun varsinaisena saldona kokosin lisää pelikenttää. Edistys ei näytä varsin suurelta, mutta työaikaakin oli kaikenlaisen seikkailun, linturuokinta-automaatin korjauksen ja talvirenkaiden vaihdon vuoksi taas vaihteeksi normaalia vähemmän. Päätin haluavani koota ensin kaiken sellaisen pikkusälän, joka kiinnitetään suoraan kenttään. Alun perin suunnitelmissa oli koota kenttä päinvastaisessa järjestyksessä purkamiseen nähden. Päätin nyt kuitenkin haluavani kuvia kentästä siten, että kaikki kuminauhat ovat puhtaina ja kiiltävinä komeasti paikallaan.

Ensi viikonloppuna ohjelmassa siis vihdoin ja viimein ramppien ja vastaavien isojen olioiden palauttaminen kentälle.

Viikonlopun työ oli kohtuullisen yllätyksetöntä alusta loppuun. Kuminauhasetin tilasin välittömästi flipperin saapumisen  yhteydessä Patelrockista. (En pysty linkkaamaan mitenkään viksusti ko. firmaan, koska se toimii ainoastaan eBayssä.) Samassa paketissa tuli mukaan riittävä määrä lamppuja, "metallisia kupoleita" (näette joskus tulevissa postauksissa), pesuainevahaa (jolle ei ole ollut vielä mitään käyttöä), plungerin jousi, kaksi tuliterää flipperipalloa ja sulakesetti. Posteineen tämä paketti kustansi hyvin tasan 70 euroa. Aika tyyristä, tiedän; valitsin kuitenkin helppouden ja tuhlauksen, koska flipperin saapuessa omistukseeni olin kuitenkin vielä erityisen nyyppä, eikä yhtään hotsittanut alkaa ensimmäisenä hommana selvitellä kuminauhojen oikeita kokoja.

Ehkä joku lukija ihmetteli viime viikolla, miksen laittanut lamppujen ja ledien hintoja edelliseen postaukseen. Kysymys on hyvä. Vastaus siihen on se, että minä olin torspo ja unohdin; laitetaan unohdus nyt saman tien ruotuun. Tilasin aika pian flipperin ensimmäisen purkamisen jälkeen sekä USA:sta Marco Specialtiesista että Norjasta Parts4Pinballilta puketit. En selvinnyt yhdellä ainoalla tilauksella, koska kummallakaan kaupalla ei ollut kaikkia tarvitsemiani osia.

Sattumalta kummankin nettikaupan kanssa oli hitusen ongelmia. Marcon ongelmat johtuivat ilmeisesti jostain yskivästä nettikauppaserveristä, joka oli alkanut kröhänsä sopivasti USA:n 'Labor Day'n aikaan. Saman juhlapyhän takia vastausta sain nettivalitukseeni odotella ärsyttävän kauan, ja lopulta tyhjänpäiväinen vastaus oli: "buutattiin serveri, mutta ei me mitään vikaa tässä nähty, tarkennatko vielä mikä mättää?". Viestini oli jo niin tarkka (sisältäen kaikki ostoskorissani olevat esineet) etten enää olisi tiennyt, miten sitä olisi voinut tarkentaa. Buuttaus ilmeisesti auttoi, sillä kyseisen viestin saapumisen jälkeen nettikauppa suostui ottamaan tilauksen vastaan kaatumatta virheilmoitukseen

"HTTP Status 500 -

________________________________

type Exception report

message

description The server encountered an internal error () that prevented it from fulfilling this request."

riippumatta siitä, millä käyttöjärjestelmällä ja selaimella ja mihin aikaan vuorokaudesta yritin tilaustani lähettää.

Parts4Pinballilla tilaus ja kaikki muu sujui hyvin siihen asti, että piti maksaa ostoksensa. Tässäkin tapauksessa nettimaksuja hoiti aivan muu yritys kuin itse flipperivaraosafirma. Maksamisessa ei oikeasti ollut mitään vikaa, käyttäjälle tuleva palaute vaan ei oikein toiminut: maksamisen viimeisessä vaiheessa tuli ilmoitus "maksu on lähes valmis, paina tästä, niin saat kuitin". Kyseisen kohdan painaminen ei kuitenkaan tuottanut kuittia, vaan heitti takaisin nettimaksun ensimmäiselle sivulle. En saanut minkäänlaista palautetta siitä, oliko systeemi rikki (no oli) ja menikö maksuni perille vai ei -- ainakaan luottokortilta raha ei hävinnyt välittömästi, kuten useimmissa nettikaupoissa maksun jälkeen tapahtuu. Onneksi P4P:n myyjä kuitenkin vastasi sähköpostiin nopeasti ja ilmoitti minulle, että hän näkee rahasuoritukseni; myyjä lupasi myös antaa palautetta sille nettimaksujaan hoitavalle puljulle, joten toivotaan, että he korjaavat ohjelmistonsa viksummaksi.

Näiden perseilyjen jälkeen muita ongelmia ei ollut. Kamat tulivat postissa nopeahkosti, alle viikon sisään molemmista paikoista. Kerään nyt listan kummankin paikan tilauksista tähän, jotta ne tulevat budjetoitua kerralla:

Marcos:

• muutamat ruuvit lisää varaosiksi
• 7 sinistä lediä (nämä näittekin jo melkein kaikki edellisessä postauksessa)
• 3 punaista lediä
• uudet ylätekohampaat (nämä olivat kuitenkin pettymys, koska niissä oli valuvika: yksi etuhammas on aivan liian lyhyt muihin nähden. Tulevaisuus näyttää, yritänkö suoristaa vanhat hampaat, vai väsäänkö näihin kitillä uuden etuhampaan.)
• uudet flipperimailat

Hinta 36 euroa + 30 euroa postikulut, yhteensä 66 euroa. (Kallista; elämä on.)

Parts4Pinball:

• Niitä kauheita katkenneita T-nutteihin liimattuja ohuita ruuveja 10 kpl
• 10 T-nuttia
• Flipperin ohjekirja!!!

Hinta 32 euroa + 20 euroa postikulut, yhteensä 52 euroa.

Tuo flipperin ohjekirja oli kyllä erityisen positiivinen yllätys. Odotin nimittäin huonolaatuista valokopionivaskaa, mutta sieltä tulikin alkuperäinen ohjekirja täysin koskemattomana ja tehdasmuoveissaan. Osmo hyväksyy kovasti. Ohjekirja itsessäänkin on erityisen eroottinen: siellä on runsaasti erittäin leveitä sivuja, jotka on taiteltu kasaan "normisivun kokoisiksi": näillä sivuilla on hillittömän pikkutarkkoja kuvia laitteen virtapiireistä.

Budjetoinnin jälkeen palaan takaisin viikonlopun kokoamisurakkaan. Pelikenttä on nyt kumiukotettu kentän pinnan tasalle, ja kaikki näyttää hyvältä.

Alapelikenttä kumeineen. Eiväthän nuo kauaa näin valkoisina pysy, mutta ainakin näin alkuun näyttää kivalta. Hautakivi kuvassa näkyvän bumpperin oikealla puolella täytyi hioa raskain työkaluin: haudasta vauhdilla nouseva pallo oli kuluttanut hautakiven alaosan niin teräville naarmuille, että niihin sai revittyä sormensa verille. Ostamani uudet pallot eivät kauaa olisi säilyneet naarmuttomina kiveen törmäillessään. Nyt kivi on alapinnaltaan niin sileä, että sillä voi paijata poskeaan muuttumatta suihkuavaksi veritaideteokseksi.

Yläpelikenttä kumeineen; ensi viikonloppuna toivottavasti tämä alue peittyy lähes täysin  ramppeihin ja plekseihin.

Tässä vaiheessa on kiva katsoa lyhyesti aikaa taaksepäin. Tältähän yläpelikenttä näytti purettuna: kiinnitä erityisesti huomiota sameisiin heijastuksiin ja paskan määrään. Pieni muju on käytännössä 100 % siitä irtokädestä irronnutta nöyhtää ja kumi-ihoa.

Näin kauheassa kunnossa yläpelikenttä silloin aluksi oli. 

Tässä kaikki tältä viikolta. Loppuun vielä perinteeksi muodostunut koonta budjetista ja ajankäytöstä: 

aikaa kului viikonlopun aikana yhteensä 6 h, kaikkinensa sitä on kulunut 77 h.

Rahantuhlaus näyttää nyt hirveältä, mutta tosiasiassa tässä on mukana yli kuukauden ajalta tilauksia, jotka vaan iskettiin budjettiin nyt. Budjetoitua rahaa ilmaantui lisää 70 + 66 + 52 euroa = 188 euroa, joten yhteensä olen saanut pulittaa rahnakkaa 476 euroa laitteen kunnostukseen.

Putsailin viikonloppuna pikkuosia ultraäänipuhdistimella, jota en ole budjetoinut: sellainen oli parisuhteeni omistuksesta ennestäänkin. Suosittelen kyllä ehdottomasti moisen hankintaa kelle tahansa flipperiään putsailevalle (ne eivät todennäköisesti kaada budjettia, koska niitä saa noin viidelläkympillä).

JA Osmo sanoi: tulcon walkeus, ja walkeus tuli.

Viime postauksessa mainitut ABIKO-liittimet on nyt kiinnitetty bumppereihin, ja ainakin flipperin testiohjelman avulla testatessa liittimet pysyvät paikallaan onnellisna, vaikka bumpperi hötkyy yläpuolella. Tosin vain aika näyttää, pysyvätkö ne sitten pelaamisen aikanakin paikallaan.

Syytän kreikkalaista flunssaa (se on kreikkalainen siksi, koska se tuli minulle tuliaisena Kreikasta, sinä utelias kurppa), mutta jostain syystä en näytä ottaneen viikonlopun aikana ollenkaan kuvia bumppereista ABIKOineen. Ehkä sitten seuraavaan päivitykseen otan (jos muistan). Joka tapauksessa bumppereiden laittaminen takaisin oli ehdottomasti nihkeintä sitten flipperin pinnan hinkkaamisen. Oma osansa tässäkin nihkeydessä oli toki taudilla; pää täynnä räkää, pumpulia ja napanöyhtää -- ehkä hieman kuumeisenakin -- on erittäin epämiellyttävä työskennellä suunnilleen ison lambdan muotoisessa asennossa perse pystyssä ja pää alaspäin.

Bumpperien takaisinkytkentään kului yllättävän paljon aikaa. Niiden lisäksi yläpelikenttä sai viikonloppuna "rautaseinänsä" takaisin. Kiillotusainetta kului ja bensa haisi, mutta nyt niistä kaikista raudoista näkee peilikuvana pärstänsä. Hinkkasin ja kiillotin myös pelipöydän takana olevan "hämähäkinseittipleksin", joka tulee näkymään myöhemmissä kuvissa. Samoin drop-targetit tuli putsattua ja iskettyä takaisin pöytään. En saanut niistäkään sellaisia kuvia, että ero "ennen" ja "jälkeen" näkyisi millään lailla inspiroivan selvästi. Luottakaa sanaani: nyt ne ovat kivat, aiemmin saastaiset.

Viikonloppu päättyi valoshow'hun, sillä ennen kuin alan ensi viikonloppuna kasata yläpelikentälle ramppeja ja muita romppeita, halusin varmistaa, että kaikki pöydän lamput toimivat. Jos kokeilun olisi skipannut, ja huomannut vasta ramppien asennusten jälkeen jonkin pahimmassa mahdollisessa paikassa olevan lampun kosahtaneen, olisi seurannut saletisti rage.

Ennen kaunista valo-kuvaa (sic) haluan esitellä blogin lukijoille vielä entisaikojen huonoa elämänlaatua. Aikaisemmista kuvista lienee lukija huomannut, että flipperini bumpperit ovat siniset. Perinteisesti flipperipöydässä käytetään vain normaaleja hehkulamppuja, ja erilaiset valon värit on tehty siten, että hehkulampun valo laitetaan kulkemaan eriväristen muovien lävitse: punaisen muovin lävitse kulkeva valo "muuttuu" punaiseksi valoksi ja niin edespäin.

Menemättä liikaa ilmiön fysiikkaan ja ylenpalttiseen hienosteluun totean vain lyhyesti, ettei tämä sama ilmiö toimi sinisellä muovilla kovinkaan hyvin: kunnolla sininen pleksi himmentää sisällään olevan hehkulampun valon lähes minimiin, jolloin valo on kyllä oikeasti sinistä mutta erittäin erittäin himmeää -- toisaalta haaleansininen muovi ainoastaan muokkaa hehkulampun valoa vain hieman sinisävyisemmäksi: hehkulampun alkuperäinen keltapunainen valo paistaa "värikalvon lävitse" lähes muuttumattomana.

Syy tälle ilmiölle sisältyy seuraavaan kuvaan normaalin hehkulampun spektristä (eli valon aallonpituuksien jakaumasta):

Hehkulampun spektri, kuva Dan Bemovskin artikkelista "Modding an X10 VT38A floodcam"
 http://www.phpwebscripting.com/phpwebsite/index.php?module=article&view=9&lay_quiet=1

Valon värjääminen tehdään käytännössä siten, että valosta poistetaan kaikki muut värit paitsi haluttu värisävy. Kuvasta on helppo ymmärtää, että mikäli hehkulampun valosta poistetaan kaikki muu paitsi punainen, jäljelle jää aika runsaasti punaista valoa -- kuvahan on puoliksi punainen! Sama voidaan tehdä keltaiselle ja vielä vihreällekin, mutta jos yritetään jättää jäljelle vain sininen, jäljelle jää mitättömän pieni pisara valoa. Tämä on juuri se tilanne, joka tapahtuu syvän sinistä pleksiä käytettäessä. Toisaalta sitten se haalea sininen muovikalvo ei poista kuin osan punaisesta, keltaisesta ja vihreästä, joten muovin lävitse tuleva valo on yhä sekoitus näistä kaikista väreistä: sinisen prosentuaalinen osuus on ehkä kasvanut, muttei kovin paljon.

Kuten monissa vanhoissa flippereissä, myös tässä minun kapineessani on haluttu muutamien valoinserttien olevan sinisiä. Itse asiassa tässä laitteessa on menty vielä pidemmälle, ja pelin suunnittelija on halunnut myös bumpperit sinisiksi! Valitettavasti herra suunnittelija ei selvästi ollut fyysikko tahi insinööri, joten suunniteltu kaunis sininen valo on jäänyt suunnittelupöydälle. Valaistut bumpperit ovat nimittäin aika kaukana sinisestä:

Miten kaunis sininen!!!111

On melko helppo havaita, että flipperitehtaalla on käytetty kuvaamistani valon sinertäjistä jälkimmäistä tapaa: hehkulampun keltapunainen valo paistaa varsin selvästi vain aavistuksen siniseen taipuneena bumpperin katon lävitse. En pysty uskomaan, että flipperin suunnittelija olisi halunnut tätä. Tuo on ruma.

Onneksi nykyään eletään 20 vuotta myöhempää aikaa, jolloin voidaan korjata se, mikä aikanaan meni pieleen. Jo vuonna 1993 eräs japanilainen herra kehitti nimittäin sinisen LED-lampun. Nykyäänhän kyseinen lampputyyppi on ollut jo massatuotannossakin vuosikaudet, ja nykyaikaisen flipperinkunnostajan ei tarvitse tyytyä puolivillaisiin normihehkulamppuihin, vaan hän voi olla moderni ja käyttää lediä. Minä päätin tehdä juuri näin ja toteuttaa samalla sen, minkä uskon flipperin suunnittelijan alkuperäiseksi ideaksi bumppereiden värin suhteen: hehkulamput hiiteen, alla verrokkikuva hehkulampullisesta ja ledillisestä bumpperista vieretysten:

Vasemmalta oikealle hehkulampullinen, siniledillinen ja kanneton hehkulampullinen bumpperi: ledin kanssa sininen on sinistä. Tästä minä tykkään, kiitos tieteelle halipusi <3 <3 <3 <3

Seuraavassa kuvassa on koko kiiltävä pelikenttä valoineen normivalaistuksessa. Kuvasta saattaa tarkkasilmäinen huomata, minne muualle kuin bumpperiin laitoin sinisen ledin. (Kyseinen insertti oli sekin erittäin rumanhaalea ennen leditystään.)

Kenttä normivalaistuksessa. Putsattu hämähäkkitaustaseinäkin heijastelee nyt yhtä mukavasti kuin itse pelikenttä.

Eihän flipperiä toki ole tarkoitettu valoisassa pelattavaksi vaan baarin hämyssä. Tämän vuoksi normaalissa huonevalaistuksessa valaistus näyttää väistämättä hailakalta. Otatin siksi vielä yhden taidekuvan flipperistä hämärässä. Laitoin parisuhdeihmiseni käyttämään kameraa, ja lopputuloksena olikin varsin kiva kuva. Ensi viikonloppuna sitten lisää kapineita pelikentälle.

Aikaa kului viikonlopun aikana yhteensä 10 h, kaikkinensa on nyt flipperi saanut rakkautta 71 h.
Rahaa tuhlasin vain ABIKO-liittimiin 1,5 euroa, eli pyöristettynä 2 euroa; yhteensä rahankulua on tapahtunut 288 euron edestä.

Pelikenttä pimeässä. Tämä kuva tyydyttää oikein kivasti estetiikantajuani.

Takaisinkoonta alkaa: piikkejä ja bumppereita

Flipperioperaatiossa oli viimein käännekohta: purkamisen saatoin todeta viimeinkin täysin päättyneeksi ja niinpä laudan kokoaminen alkoi. Tosin koska hinkka hinkka hinkka, tässäkin tulee palamaan aikaa.

Viikonlopun rahallinen sijoitus oli toinen kolvi. Vanhempi kolvini on mallia pika-, ja se ei tuntunut pitävän hirveästi flipperin sisusten ergonomiaesteistä. Hommasin siis tehokkaan mutta halvan peruskolvin. Olisin hommannut tehokkaan ja laadukkaan peruskolvin, mutta sellaista ei HongKong-kaupan hyllyssä ollut. Tämä tarttui mukaan tasan 8 eurolla.

Sillä juottikin ihan kivasti kiinni pallokourun solenoidit, ja koottu, kiiltelevä pallokouru näyttää nyt tältä:

Pallokouru puhtaana ärsyttävän voimakkaassa sivuvalossa. Kiinnostuskiikarit olivat silmillä tämänkertaisia valokuvia otettaessa.

 Pop-bumpperit saivat kunnon hinkkahinkka-käsittelyn, ja kaunistuivat silmissä nekin.

Bumpperit ennen ja jälkeen hinkkauksen. Ero oli kyllä luonnossa paljon selvempi kuin kuvassa. Kiiltämätön ja harmaanloskainen muovi muuttui valkoiseksi ja kiiltäväksi lähes kaikkialta. Ihan kaikki harmaus ei lähtenyt millään, mutta tämä riittää minulle.

Bumpperien alaiset juotokset eivät sitten sujuneet millään. Riippumatta siitä, kumpaa juotinta käytin, mikään muu ei lämmennyt kuin kolvaajan lärvi, satunnaiset johdot ja päässä alkoi kuulua epic rage ffffffuuuuuuuuu-:n hiljainen synty. Kumpikin kolvi on suoraan sanoen perseestä, joten taidan laittaa bumpperien valosähköt kiinni ABIKO-liittimillä. Niitä käytetään kuitenkin tärisevissä autoissa, joten uskoisin niiden pysyvän. Raporttia seuraa myöhemmin. Jos sana ABIKO ei tarkoita mitään, kyseessä on tämännäköisiä liittimiä, jotka saa hyvinkin tiukasti puristettua laattamaisen johtimen ympärille.

Ruuvasin bumpperit kuitenkin takaisin pöytään, ja näinkin pieni lisä sai pöydän kummasti näyttämään taas flipperipöydältä.

Loppuaika viikonlopusta menikin sitten piikkimäisten tolppien kiillottelussa ja ruuvailussa takaisin pöytään. Harmillista on vaan se, miten kamera ei nappaa kiinni sitä, miten kromiselta ja kiiltävältä pöytä nykyolotilassaan näyttää. Seuraavassa kuva siitä, miltä yläpelikenttä näytti kauan sitten aikana ennen hinkkahinkkaa, ja mille se suunnilleen näyttää nyt.

Kakkaa kaikkialla ja kaunis salamavalon välähdys oikeanpuolimmaisessa kuvassa. Olen taitava valokuvaaja. Suorastaan kaikkien valokuvaajien äiti. Tällaisesta tilanteesta lähdettiin liikkeelle, ja

tälle kiiltävä yläpelikenttä näyttää nyt krominhohtoisine miniposteineen (ne piikkitolpat), kiillotettuine rauta-aitoineen ja loistavine bumppereineen.

Se tästä viikonlopusta. Ensi viikonloppuna lisää kamaa pöytään kiinni, mutta sitä ennen testauksessa ABIKO-liittimet bumppereiden valojen sähkönsyötössä.

Aikaa kulunut viikonlopun aikana 6 h, yhteensä siis 61 h.
Rahankulua rekisteröitiin lisää 8 euroa, yhteensä sitä on kulunut 286 euroa.

Hidas viikonloppu johti vain kiillotukseen.

Tänä viikonloppuna ei tullut vielä uutta valokuvattavaa.

Kaveriporukan pippaloinnin ja kevyen syyslunssan vuoksi en jaksanut edes kuunata flipperiä niin paljon kuin olisin halunnut. Ensi viikonloppuna sitten lisää.

Viikonlopun saldona on kuitenkin

• flipperipöydän vahaus (Sonax Premium Class Carnauba Care (55 euroa)). Isot pojat sanoivat, että mahdollisimman karnaubainen kova autovaha on Se Juttu flipperin vahauksessa. Sellaista siis ostin, vaikka hinta oli aivan hirveä. Jos uskon paketin selosteeseen, ei tämän karnaubaisemmaksi vaha voi tulla.
• kiillotetut metalliset pallonohjain"aidat". Hinkkasin näitä jo aiemmin mainitulla Car-S-kliinerillä. Aidat kiiltävät nyt kauniisti.

Ensi viikonloppuna aikeena pallokourun kiinnitys (sehän oli aikeena jo tälle viikonlopulle, mutta ei huvittanut tautisena huitoa kolvin kanssa). Lisäaikeena on kiinnitellä ja putsailla muutakin pöydän irtaimistoa niin paljon kuin ehtii, kerkiää ja huvittaa.

Aikaa kulunut viikonlopun aikana 4 h, yhteensä siis 55 h.
Rahankulua rekisteröitiin lisää 55 euroa, yhteensä sitä on kulunut 278 euroa.

Hinkkahinkka + pallokouru

Tämäkin viikonloppu jäi toivottua lyhyemmäksi flipperöinnin suhteen, koska lauantain jouduin olemaan työpaikalla valvomassa tenttiä. Ennen aikaansaannosten mitätöntä esittelyä esittelen kuitenkin teille lukijoille pallokourun: se on se mekaaninen järjestelmä, johon pallo menee valuttuaan mailojen ohitse ja joka palauttaa saman tai uuden pallon takaisin pelilaudalle.

Flipperin ollessa kasattuna pallokouru on pelaajalle piilossa, joten sen toiminnasta ei pääse perille ilman laitteen purkamista. Pallokourun rakenne on kuitenkin hyvin simppeli.

Pallo on valunut mailojen välistä tai outlanea pitkin kankkulan kaivoon pois pelilaudalta. Todellisuudessa se päätyy tällöin pallokourun alkupäähän, jossa se painaa alas metallilangan. Tämä metallilanka sulkee virtapiirin kertoen pelille, että pallo häs left teh pelikenttä.

Tämän jälkeen metallinen vasara lyö palloa persuksille ja lähettää sen pallokourua eteenpäin. Kuvassa oleva irtokäsi osoittaa kohtaa, johon kuvan vasara palloparkaa aikoo iskeä.

Potkaisun jälkeen pallo ajaa (ylämäkeen) pitkin pallokourua. Puolivälissä ylämäki muuttuu alamäeksi, ja pallo jää odottamaan mahdollista uutta pääsyä pelilaudalle kuvan osoittamaan paikkaan. Tässä flipperissä pallokourussa on yleensä kaksi palloa, mutta kuvassa niitä on vain yksi.

Viikonlopun saldona purin ja kiillotin pallokourun. Pallokourun alusvaneri olikin sitten kunnolla törkyinen. Ja vieläpä erittäin hankalasti irrotettavaa oli tuo musta möhnä.

Pallokouru on purettu, ja muinaisaikojen kuona on paljastunut. Tässä muuten NIKSI    PIRKKA tuleville flipperinpurkajille: flipperinpurkublogeja lukiessani olen huomannut, että ihmiset kertovat aina "purkavansa kaikki kentän yläpuolelle härkkivät rautalankaviritelmät". Ei niitä tarvitse purkaa, kun ne painaa tämän kuvan mukaisesti aaltopahvipalalla ala-asentoonsa (oikealla ylhäällä näkyvä punavalkoinen ja ylösalainen 3 KG). Aaltopahvi pitää ne aloillaan, ja koska ne ovat "luonnollisessa ala-asennossaan", ne eivät myöskään taivu ja pilaannu millään muotoa. Pysyvätpähän vain pois siveltimen ja huiskinnan tieltä, eikä tarvitse irrottaa Ihan Kaikkea.

Kuona on poistettu ja vaneri lakattu. Jostain syystä kuvasta tuli ihan sikakeltainen. Edes äärimmilleen vedetty "valonkylmennysfiltteri" ei saanut kuvasta tämän parempaa. Pelilaudan väri ei siis muuttunut lakkauksen takia keltaiseksi.

Pallokourun kokoaminen jäi odottamaan sitä, että koko pelilauta on (toivottavasti ensi viikonloppuna) vahattu.

Viikonlopun pallokouruun liittymättömät osat olivatkin sitä perinteistä hinkkahinkkakiillotusta. Lyyti alkoi kirjoittaa vähän aiempaa paremmin, kun kävin ostamassa kiillotussienen tilalle hiomakoneeseen huopakankaisen laipan. Ostin ihan varmuudeksi kaksi kappaletta, ja kunnostussaldo kasvoi tasan 10 eurolla.

Mylarittomien osien lakkailu jatkui, ja todennäköisesti saavutti viimein päätepisteensä, joten lisätään saldoon myös lakkapurkin hinta (Parkettiässä lattialakka, kiiltävä), hyvin tasan 30 euroa.

Minulla on ollut hyvin huonot kokemukset lakkailusta jo pienoismalliajoista lähtien. Jostain syystä joko maailman kaikki lakat ovat perseestä tai sitten minä olen perseestä. Yhtä kaikki mikä tahansa lakkaaminen on aina uskomaton tappelu, eikä minun voittoni ole koskaan taattu. Tämänkin flipperin kanssa ongelmia on ollut ihan riittävästi. Joko lakkapintaan jää siveltimen jäljet tai siveltimen vanavedessä syntyvät pienet ilmakuplat eivät lakan kuivuessa räjähdäkään tai sitten lakka ohentuu liikaa eikä peitä tai jäkäjäkäjäkä. Hionta--uudelleenlakkaus-komboa on siis saanut harjoittaa varsin säännöllisesti. Uudempien flipperien kanssa elämä olisi helpompaa, koska niissä riittäisi vaan muovipinnoitteen kiillottelu, eikä lakan kanssa tarvitsisi sohia.

Joka tapauksessa jurnutus, hinkkaus ja lakkaus alkaa olla ohitse. Pinnan kiilto on jo aika suurta ja kohtuullisen virheetöntä. Kiillon heijastuksesta pystyy peilaamaan lärviään, ja työhalogeeni heijastuu siitä niin kauniisti, että heijastuksessa näkyy jopa halogeenin lampun edessä oleva ohut verkkorakenne ja lampun takana olevan heijastimen pinnan kuplamainen muoto. Kuva ei tee oikeutta, mutta ehkä siitä jonkin käsityksen saa.

Pelilauta kiiltää kivasti: vasen heijastus tulee mylarin pinnasta ja oikeanpuoleinen puoliksi mylarin ja puoliksi lakan pinnasta.

Tämä tästä viikonlopusta, ensi viikonloppukin jää korjaus- ja säätöajaltaan vajaaksi pippaloinnin vuoksi, mutta ehkä silloinkin jotain raportoitavaa ehtii syntyä.

((HUOMIO!!! Havaitsin tässä vaiheessa, etten ole kirjannut ylös käyttämiäni puhdistusaineiden hintoja. Ostin nimittäin ne aiemmissa posteissa jo mainitut NOVUS-puhdistusaineet. Yhteensä sain pulittaa 45 euroa kolmesta pullosta (yksi jokaista erilaista NOVUSta).))

Aikaa kulunut viikonlopun aikana 12 h, yhteensä siis 51 h.
Rahankulua rekisteröitiin lisää 40 + 45 euroa, yhteensä sitä on kulunut 223 euroa.

Viimeiset korjausmaalaukset + flipperin sisuskalut

Viime viikonloppuna oli tuotava töitä kotiin ensimmäisen kerran tänä lukuvuonna: ensimmäisten fysiikan kokeiden korjaus vei viikonlopusta leijonanosan, joten projekti Flipperistä flopperi eikun toisinpäin ei edistynyt kovin paljoa.

Lohdutuspalkintona ne blogin kaksi muuta lukijaa (moi äiti) saavat nähdä kuvia flipperin sisältä. Mitkä tahansa sisälmyksethän ovat useimmiten jänniä kenen tahansa mielestä.

Pelilauta nousee ylös ikään kuin saranoiden varassa, mutta tosiasiassa saranoita ei ole:  flipperipöntön sisällä on reunoilla eräänlaiset kiskot, joilla pelilautaa voi ajeluttaa erilaisia huoltotoimenpiteitä varten eri asentoihin. Tämä asento on optimaalisin pelilaudan alisen johtolehvetin säätämiseen. Käsittääkseni useimmat flipperivalmistajat eivät ole tehneet huoltotoimenpiteitä mitenkään erityisen helpoksi, ja liittimiä ei ole millään tapaa numeroitu tai nimetty. Gottlieb ainakin näissä viimeisissä laitteissaan on ollut aika mallikelpoisen huoltoystävällinen minunlaiseni aloittelijan kannalta: jokainen liitin on numeroitu henkilökohtaisella numerolla, jonka jakaa vain sen aisapari.
Keskellä pelilautaa olevat vihreät piirilevyt ovat keskipelikentän lamppuarmadan "lampun pesien" kiinnittämöt.

Itse flipperiboksi onkin sitten enimmäkseen tyhjää täynnä. Laitten pohjalla on vain muuntajalauma ja osassa flippereistä myös "bassokaiutin". Lainausmerkit ovat oleelliset.

Mutta sain minä jotain aikaankin kokeiden korjauksen lisäksi: hinkkasin hullun lailla mylaria kiiltävämmäksi, ja se onkin nykyään aika mukava. Ensi viikonloppuna lisää tätäkin ihanuutta.

Hinkkauksen lisäksi tein viimeiset pelikentän maalikorjaukset. Juuri mailojen yläpuolinen alue näytti ennen korjauksia tältä:

Lakka ja maali on kulunut pois F-kirjainten alalaidoista. Muovi-insertit (eli nuo kirjaimet) kohoavat flipperin vanhetessa hieman vanerin pintaa korkeammalle ja muuttuvat siksi alttiiksi kulutukselle. Lisäksi jo aikaisemmissa posteissa mainittu pallon hassu liike juuri lavoilta lähtiessään kuluttaa runsaasti nimenomaan tätä aluetta. (Muistinvirkistys: pallo lähtee lavalta niin nopeasti, ettei se ole vielä ehtinyt alkaa pyöriä. Näin ollen se siis liukuu pitkin pintaa hillittömällä vauhdilla ja toimii samalla pienenpienenä hiomakivenä.)

Korjattuna alue näyttää tältä:

Olen kovasti tyytyväinen käteni jälkeen. Tässä vähän kauempaa otetussa kuvassa näkyy lisäksi myös likaista maalipintaa siellätäällä alapelikentällä. Tosiasiassa tämä likainen maalipinta on kulumaa. Sitä ei siis saa pesemällä pois. Onneksi tuollainen kuluma ei juuri häiritse, sillä se pukee laitetta ihmiskehon arven tavoin. Kohdat, joista maali on kokonaan lähtenyt pois, ovat aivan oma lukunsa -- ne eivät miellytä silmää millään tasolla, ja nyt sellaisia kohtia ei pelikentässä enää olekaan.
Mylarin alaosan harmaus on uskoakseni myös aika lailla tuossa jäädäkseen. Hinkkaan sitä vielä jonkin verran ensi viikonloppuna, mutta se on ilmeisesti niin kulunut, ettei harmaus halua poistua edes kirveellä (saati muullakaan keittiötyövälineellä).

Tämä viikonloppu ei tuottanut uusia investointeja, joten vanhalla rahasummalla mennään yhä. Työaikaa sen sijaan tuli lisää noin 6 h. Koontina:

rahaa kulunut yhä 138 euroa ja
aikaa on mennyt noin 39 h.

Hautareiän ja maalipinnan korjailua, osa II

Viikonlopun työsarkana oli korjailla maalipintaa vielä lisää yläpelikentältä; hieman nimittäin himottaisi jo päästä muihinkin hommiin vähitellen kuin tähän maalien sekoitteluun ja nyhräykseen.

Päätin aloittaa mylarin harmaantuneisuuden poistolla. Isot pojat Flipperit.net-sivustolla sanoivat, että Kaiken Ratkaisee muovinhoitokorjauskiillotusihmeaineryhmä Novus. Novus kolmosen pitäisi olla hyvää ainetta mylarin harmauden poistoon yhdessä vähemmän hiovan pikkuveljensä Novus kakkosen kanssa. Niinpä iloisin mielin aloin jurnuttaa mylaria puhtaaksi yläpelikentän alueelta.

Kuluu 20 min käyttäessäni pelkkää Novus kolmosta ja epäkeskohiomakonetta. Ei mitään näkyvää tulosta. Ei vähäisintäkään kiillon alkiota harmaantuneessa mylarin pinnassa. Käyttöohjeessa sanottiin, että koneellista kiillotusta SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ VAIN PIENILLÄ KIERROKSILLA. Paskat säännöistä ja hanat kaakkoon.

Jurnun jurnun. Kuluu 15 min.

Ei vieläkään mitään. Totean ääneen itselleni MA EI UMMARTA. Otan Novus kolmosta mikrokuituliinaan, ja alan hinkata yksittäistä kohtaa ihan puhtaasti sormivoimin.

Hinkkahinkka. Kuluu 5 min.

Pinnassa on pieni, mutta havaittava ero viereiseen mylariin. Erityisesti kun katsoo kyseisestä kohdasta valoheijastusta, huomaa selkeän -- mutta voi piip silti aivan mitättömän eron.

Raavin päätä (omaani). Totean, jotta EI SIINÄ AUTTANUT MUU KUIN RIISUUNTUA. Laitan uuden klöntin Novus kolmosta mikrokuituliinaan.

Hinkkahinkka. Vielä kerran Novus kakkosella.

Pinnassa on noin neljän peukalonpään pinta-alan kokoinen kauniisti kiiltävä alue. Melkein tunti hinkkaamista hiki hatussa keletana sormien iho huutaa armoa; kitka polttaa näppejä jopa rätin läpi; ojentajat sykkivät maitohappoa; hengitys sanoo HUOHON HUOHON surkean pornoleffan tavoin ja minulla on jumalauta ehkä kaksi prosenttia pinnasta sellaisessa kunnossa kuin haluan koko mylarin olevan -- olen 12 v. ja mitä tämä on?

Jos tämä on sitä ihmeainetta, en halua kyllä nähdä niitä muita ehdokkaita. Mutta luotan kuitenkin Flipperi.net:in hemmoihin: jos tämä on paras mahdollinen aine, niin maailma auttakoon minua loppupöydän kanssa. Olin ajatellut hinkata saman tien koko mylarin puhtaaksi, mutta päädyin kiillottamaan vain noin ylimmät ~10 cm mylarista: sen verran, että pääsen korjaamaan pelikentän hautareiän ympäristön.

Uskon näkeväni vielä painajaisia ensi viikonloppuna odottavasta loppumylarin kiillotuksesta. Siitä on kiillotettu nyt maksimissaan 15 %.

Mutta jos mylarin kanssa tulikin takaiskuja, hautareikä korjaantui kyllä kokonaisuudessaan varsin mukavasti. Kuvat kertokoon lopun.

Ostaessani pelin reiän alue oli aika jännä: pallon syöksyminen reikään ja reiästä pois olivat kuluttaneet selkeät kuopat reiän reunoille. Lisäksi vanerin pinta oli hiukan kärsinyt kaikkialta reikäalueen lähettyviltä: mylar oli aika tarkasti 8 mm etäisyydellä kaikkialla reiän ympärillä irtonaista. Tämä irtonaisuus näkyy kuvassa ainoastaan reikää ympäröivänä sotkuisena reunuksena (joka erityisesti vihreällä alueella näkyy selvästi).

Ronkin irronneen mylarin reunan alta kaiken puunsälän pois, ja liimasin muovin takaisin kiinni vanerin pintaan pikaliimalla. Ronkinnasta huolimatta reunus jäi pikkusen koholle, mutta pallo yleensä liikkuu sen verran vauhdilla, etten usko sen vaikuttavan ainakaan liiaksi pelin käytökseen. Liiman kuivumisen jälkeen laitoin PLÄTS PLÄTS puukittiä kaikkialle reiän kulumakohtiin.

Puukitti sai itse asiassa kuivua kaksi viikkoa, koska viime viikolla korjailin yläpelikentän maalauksia. Hionta tapahtui hiekkapapereilla, joita minulla oli pienoismalliharrastuksen myötä jo valmiiksi. Otin kaikkein räikeimmät kohoumat pois P120:lla, päähionta tapahtui P320:lla, ja ihan vihonviimeiset viimeistelyt tein vielä tuotakin hienommalla paperilla -- karkeusnumero ei jäänyt päähäni. Hionta onnistui liiankin hyvin, koska käytännössä sormella ei tunne, koska siirtyy alkuperäiseltä pinnalta paikatulle.

Alkuperäisessä reiässä ainoastaan pohja oli musta (katso aiemmat kuvat): reiän reunoilla näki vanerin kerrosmaisen rakenteen. Koska puukitti pilasi näkymät tähän kerrosmaisuuteen, päätin vetää koko reiän mustaksi, koska reikä kuitenkin simuloi hautaa. (Haudoissa on usein aika pimeää.) Lopputulos on paljon hyökkäävämpi kuin kuvittelin, enkä vieläkään tiedä, oliko päätös hyvä vai huono. Onneksi sen ehtii vielä korjata, jos tulee katumapäälle. Mahdollisessa korjauksessa reunuksista tulee tasaisen ruskeat jollakin puumaisella sävyllä.
Tässä samassa kuvassa olen laittanut myös vähän mustia ääriviivoja näkyviin reiän reunoille, ja erityisesti keltainen maali on päässyt reiän lähettyville asumaan. Keltaisesta maalista lisää ihan postauksen lopussa.

Korjasin seuraavaksi vihreän värin. Tämän kanssa minua huoletti alkuun aika kovasti, koska tuo alkuperäinen vihreän sävy oli niin käsittämättömän hi_A_no. Mutta ehkä juuri rakkaus väriin ajoi minut lähes ylimaalliseen suoritukseen: edes vieressä seisoessaan ei pysty sanomaan ihan varmasti, missä kohtaa väri vaihtuu toiseen. Niissä väreissä on toki jokin ihan pieni sävyero, jonka näkee vertaamalla reiän viertä johonkin kohtaan mahdollisimman kaukana reiästä.
Joka tapauksessa toivon, että olisi ollut mahdollista päästä yhtä lähelle tuon punamagentan kanssa.

Reiän ympäristön loputkin pikkukorjaukset on tehty nauhojen huomiovärjäystä lukuun ottamatta. Tuo punainen reiän vasemmalla puolella harmittaa, mutta elän sen kanssa. Alimman lepakkomailan alapuolella sain naamioitua värigradientilla maalin reunan kohtuullisen hyvin, mutta tuossa alimman mailan yläpuolella ero on räikeä ja kauhea. Möks. Punaisen lisäksi tässä kuvassa on nuo reiän reunamilla olevat keltaisten ja oranssien nauhojen ääriviivat vahvistettu mustalla.

Huomiovärjäyksetkin on korjattu tähän lopulliseen versioon, jossa näkyy koko korjailtu yläpelikentän alue kokonaisuudessaan. Kohtuullisen ilolla tässä vaiheessa omaa kädenjälkeään katsoo, vaikka sitä punaista voisikin surra maailman loppuun asti. Seuraavaksi vaan kerros lakkaa pintaan, jotta korjattu pinta pysyy turvassa vahaukseen asti.

Tämän postauksen viimeinen kuva kertoo aineesta, joka pitää sen, minkä lupaa (toisin kuin Novus-sarja). Pelikentän ylälaidassa on palloa ohjaava metalli, jonka pinta oli sameahko: kyllä sen pinta hieman heijasti, muttei kovin hyvin. Viikonlopun viimeisenä asiana testasin ostamani CAR-S-kliinerin (PALAUTTAA HIMMENTYNEIDEN METALLI- JA MAALIPINTOJEN ALKUPERÄISEN LOISTON). Jos jätetään huomiotta metalliin ajan saatossa kulunut vaakasuora kulumaviiva, kliineri teki täsmälleen sen, minkä lupasi. Metalli peilaa nyt niin hyvin, että sen avulla voisi harjata hampaansa.
(Kuvassa näkyy myös korjailtu keltainen yläkenttä.)

Puukitti ja kliineri maksoivat yhteensä 17 euroa (puukitti 9 € ja kliineri 8 €)

Koska Revellin ja Humbrolin maaleilla on pääasiassa tarkoitus maalata sotakalustoa, ymmärrettävästi räikeitä ja kirkkaita värisävyjä ei ole tarjolla yhtä paljon kuin erilaisia vihreitä, ruskeita ja harmaita. Pelikentän kirkas keltainen ja tuo ah niin parjattu "hohtava" magentanpunainen ovat mahdottomia väriyhdistelmiä normaaleilla emalipienoismalliväreillä. Keltaisessa ei pääse lähellekään, koska keltaisimmatkaan pienoismalliemalimaalit eivät ole riittävän keltaisia.

Punaisessa pääsi kohtuullisen lähelle, mutta huomiovärikynämäinen "loistava" fluoresenssimainen sävy jää puuttumaan. Punaisen kohdalla totesin maalin olevan riittävän lähellä (KYYNEL!!!11), mutta keltaisen suhteen marssin Askartelupuoti Pia:an ja ostin kaksi kaupan keltaisinta akryylimaalia (à 5,50 €). Näin jo kaupassa, ettei kumpikaan väreistä yksinään ollut tie, totuus ja elämä, mutta silmäni kertoi oikean värisävyn olevan jossakin niiden välillä. Osoittautui myöhemmin, että silmä oli oikeassa.

Jos joskus ahdistun korjaamani magentan liikaan tummuuteen, teen uuden värikoktailin akryylivärein. Niistä näyttää saavan juuri niin kirkuvia kuin haluaa.

Rahaa kulunut tähän mennessä kunnostukseen 138 euroa.

Aikaa on mennyt noin 33 h.

Maalipinnan korjailua, oletettavasti osa I

Pahimmin maalipinta oli kärsinyt mylarittomalla alueella pop-bumppereiden välisellä vyöhykkeellä. Kirjoitin aiemmassa postauksessa, että jättäisin bumpperit paikoilleen, koska niiden irrottaminen vaatisi kolvin käyttöä.

Totesin nyt kuitenkin putsausta aloittaessani, että parempi irrottaa ne silti. Luultavasti kiroilen yhteensä vähemmän kolvatessani niitä takaisin, kuin mitä kiroilisin putsatessani pelikenttää liian ahtaissa ja vaikeissa paikoissa.

Alussa alue oli aika surullinen kulumineen ja paskaisuuksineen. Yleiskuva lienee paikallaan.

Korjattava alue välittömästi pop-bumpperien poiston jälkeen (ylin jäi hetkeksi paikoilleen, kun vanha kolvi sanoi ÖRGH ja uusi kolvi oli hetken hukassa. Tässä kuvassa on harvinaisen paljon työmaavalojen heijastusta, mutta se saa kentän näyttämään vaan entistä pahemmalta (se on hyvä, koska korjaukseni vastaavasti näyttävät paremmilta).

Tämän jälkeen työvaiheet onkin viksumpaa esitellä vain pidemmittä puhein retusointijärjestyksessään.

Kuunasin pelikentästä irti kaiken lian, mikä irtosi. Kulumathan eivät mihinkään lähde, harmi kyllä. Tässä vaiheessa myös lyhdyn oranssi väri on korjattu. Tästä pikkujutusta on hyvä lähteä.

Punainen (lähes magenta) väri korjattu ensimmäisen kerran.

Sininen on taas sinistä.

Valkoinenkin on viimein korjattu, ja tässä vaiheessa on hyvä näyttää jälleen koko alue yhdessä kuvassa. Tässä vaiheessa huomasin masennuksekseni, että punainen (magenta) kuivui  huomattavasti alkuperäistä olemustaan tummemmaksi parin päivän aikana. Luultavasti hulluuteni pakottaa minut maalaamaan sen uudestaan vaaleammaksi.

Lyhdyn mustakin maali palautettu - siitähän tuli kuin uusi! (Sen keltaisia osia voisi vielä vähän parantaa...)

Lähikuvat paljastavat armotta, kuinka epätasainen ja röpelöinen vanerin pinta muutamista kohdin on. Onneksi ensin lakka ja sitten riittävän kova vaha (ja sellaista minulla jo on pöydällä odottamassa) tasoittaa aikanaan kaiken jumalaiseksi kiilloksi.

Valkoisen maalin kanssa piti valita kahden vaihtoehdon väliltä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut maalata kaikki valkoinen uusiksi, koska sielläkin, missä maali ei ollut kulunut pois, se oli harmaantunut vanerin pinnan "murentuessa". Valitsin kuitenkin toisen vaihtoehdon: haluan, että kone on kunnossa ja kuunattu, mutta sen pitää näyttää ikäiseltään. Seurauksena korjasin valkoisen värin maalaamalla korjaamani alueet sellaisiksi, että niissä on valemurentumajälkiä tasaisen valkoisen pinnan asemesta. Näin lopputulos on "tasaisen epätasainen" kaikkialla valkoisen alueella. Kelpaa minulle.

Keltaista (näkyy esim. viimeisen kuvan ylälaidassa) en voinut vielä korjausmaalata. Pienoismallimaalisettini keltaisin väri ei ollut riittävän keltainen. Maalin sävyä voi muuttaa kyllä toisen värin sävyiseksi, mutta jos keltaista pigmenttiä ei ole riittävästi, mikään maalien sekoitus ei auta. Tarkoituksenani on käydä katsomassa tässä ennen seuraavaa kuunauskertaa paikallisesta askarteluliikkeestä, onko Humbrolin pienoismallimaali riittävän keltaista. Jos ei ole, pitää sitten keksiä jotain ihan muuta.

Sinällään tässä työvaiheessa ei välttämättä ole tarvis olla näinkään tarkka kuin olin. Flippereitä harvoin pelataan tällaisessa laboratoriovalaistuksessa. Hämärässä pienet maalausvirheet ja pinnan epätasaisuudet lakkaavat käytännössä olemasta -- ja eihän flipperin pelaaja koskaan näe pelatessaan yläpelikenttää äärimmäisen läheltä. Tämä oli kuitenkin vanhalle pienoismalliharrastajalle mukava näperrysvaihe maalien sekoittamisineen ja sutimisineen. Yhteensä aikaa kului yläpelikentän pinnan puhdistukseen ja tämän postauksen maalailuihin noin 12 h. Suurpiirteisempi maalaaja ja vähemmän varovainen puhdistaja olisi päässyt luultavasti puolella tuosta ajasta. Rahaa kului tässä työvaiheessa epäkeskon hiomakoneen hankkimiseen: 70 euroa vaahtomuovi- ja lampaanvillaterien kanssa. Hommasin myös puhdistusaineita: Korrekin sisätilapesua ja muovikiilloketta (15 euroa yhteensä). Pienoismallimaalit kaikkine tarvikkeineen minulla oli ennestään.

Rahaa kulunut tähän mennessä: 110 euroa
Aikaa kulunut tähän mennessä: 18 h

Ensi viikonlopun korjaushoukkuus alkaa "hautareiän" paikkauksen hiontaviimeistelyllä ja maalauksella. Kuvista yltä voi jo huomata, että käytin puukittiä kuopan murentuneiden reunojen korjaamiseen, mutta tästä sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

Kaikki irti, poikki ja pinoon

Haluan toki päästä mahdollisimman nopeasti pelaamaan flipperiäni, joten prioriteettilistalla heti ensimmäisenä on pelipöydän täydellinen puhdistaminen. Ymmärrettävistä syistä se on haNkalaa, kun pelikenttä on normaalisti täynnä kaikenlaista kamaa, jotka joko estävät siivoamisen tietyiltä osin tai vaan vaikeuttavat sitä melkoisesti.

Siivous alkaa siis flipperin purkamisella. Tähän tarvitaan kohtuullisen simppeleitä työkaluja, joista tärkeimpänä on varmastikin tuumakokoinen räikkäavainsarja + tuumakokoisia kiintoavaimia niihin kohtiin, joihin perusräikkäavaimen hylsy ei ole riittävän syvä. Myös ruuvimeisseli on varsin tarpeellinen. ((Onneksi sen ei tarvitse olla tuumakokoinen.))

Flipperinkorjauspaikassani sattui jo olemaan valmiina tuumakokoinen hylsysarja + räikkäavain, joten siihen ei tarvinut sijoittaa rahaa. Purkamisen aikana havaitsin kuitenkin puutteen: pienet piikkimäiset tolpat vaativat irrotakseen hyvin pienen tuumakokoisen kiintoavaimen, ja sellaista ei tietenkään ollut -- piikki esti myös tehokkaasti hylsyn käytön. Näin ollen piikkitolpat saivat jäädä pöydälle odottamaan seuraavaa viikonloppua.

Piikkitolppia on kentällä aika paljon: normaalisti piikin ympärillä on kumilenkkejä palloa pompottamassa. Kuvan alalaidassa näkyy pari piikkitolppaa kuminauhoineen.

Purkamisessa tuli myös havaittua tarve tuumakokoa 3/8'' olevalle syvälle hylsylle: pöydällä on muutamia erityisen tiukassa olevia pitkiä tolppia, joiden hinkkaaminen irti kiintoavaimella neljänneskierros kerrallaan oli about yhtä mukavaa kuin Radio Novan kuunteleminen.

Keskellä kuvaa kenkkumainen pitkän hylsyn vaativa ruuvi, joka on ollut pitämässä paikoillaan metallista ramppiinnousua.

Tiesin ennalta odottaa muutamia sellaisia ruuveja, jotka irrottaessaan menisivät katkipoikki. Jokainen minun kouriini katkennut ruuvi oli juuri tietynlaista tyyppiä: ohut ja pitkä; sellainen, joka pitää paikallaan muovista tolppaa. Laudan alapuolella mainitut ruuvit on ruuvattu pelilaudan asemesta "vastajenkaan", jonka nimi on T-Nut. Käsittääkseni näitä T-Nuteja käytetään pelilaudan niissä kohdin, joissa halutaan varmistaa se, ettei pallo aikaa myöten töni ruuveja löysälle. Ruuvin pysyminen jengassaan oli vahvistettu sinisellä ruuvilujitteella, joka lähes kaikkien tämäntyyppisten ruuvien tapauksessa oli lujempaa kuin itse ruuvi. Knirps ja poikki he menivät  lähes jokainen -- kaksi taisin saada irti hengissä.

Onneksi suurin osa noin paristakymmenestä muovitolpasta oli kuitenkin kiinni ihan tavallisella puuhun pureutuvalla ruuvilla. Aluksi vähän hirvitti, kun pelilaudan purkua aloittaessani heti ensimmäinen ruuvi oli näitä katkeajia.

Odotetusti nämä mainitut ruuvit flipperivaraosakauppojen vakiotavaraa, joten niitä lähti saman tien tilaukseen norjalaisesta Parts 4 Pinballs -nettikaupasta.

Muovitolppa, jonka sisällä ruuvin katkennut jäännös. Tolpan alla vastajenka T-Nut, jossa näkyy katkenneen ruuvin  jämät. Sininen ruuvilujite ei tässä kuvassa näy.

Muuten pöydän purku onnistui varsin mukavasti. Kentän likaisuus on aivan käsittämätön. Puhdistamaan asti päästessäni laitan toki näkyviin selkeämpiä ennen--jälkeen-kuvia, mutta tässä nyt malliksi yksi. Kaikki "harmaa" tässä kuvassa pitäisi olla samanlaista valkoista. Alkuperäinen väri näkyy vain pienissä pyöreissä osissa, jotka ovat olleet edellisen kuvan muovitolppien sisällä suojassa.

Likaa likaa likaa. Pallon reitti "kryptassa" näkyy hyvin tummempana viivana aavistuksen vähemmän tumman alueen lähettyvillä. Toisaalla "valkoinen" on lähes valkoiseksi tunnistamatonta.

Yhteensä kuuden tunnin uurastuksen jälkeen kenttä oli tyhjä. Tässä kestossa on ainakin puolet neuroottisuutta ja ensikertalaisuutta: otin piljoona kuvaa jokaisesta purkuvaiheesta, ja kirjasin papereille OCD-potilaan tarkkuudella irrotusjärjestyksen ja irrotetut osat. Keräsin irtaimet erilaisiin purkkeihin irrotusjärjestyksessään. Nyyppänä on parempi olla ylivarma kuin ylimielinen.

Edellisessä kuvassa näkyy myös bumpperi purettuna about niin pieniin osiin kuin mahdollista. Osoittautui, että siitä pitäisi juottaa kaksi johtoa irti, jotta sen saisi kokonaan poistettua pelikentältä. Moinen purkaminen ei oikein huvittanut, joten onneksi ilman sitäkin bumpperit sai nostettua 1,5--4 cm korkeudelle pelikentästä, jolloin niiden lähelle ja alle on kohtuullisen helppo päästä siivoamaan.

Pelikenttä purettuna niitä piikkitolppia lukuun ottamatta.

Vielä vähän "lähikuvempi" otos puretusta yläpelikentästä. "Ilmassa leijuvat" bumpperit näkyvät tässä hieman aiempaa kuvaa selvemmin.

Seuraavaksi siis siivoushommiin.

Tähän mennessä kunnostukseen on kulunut rahaa 25 euroa kiintoavainsettiin ja pitkään hylsyyn (ostettu Biltemasta). Ilmoitan rahakulut tässä blogissa sitä mukaa, kun käytän rahaa syöneitä asioita laitteen kunnostukseen. Siksi mm. ruuvitilaukseen menneet rahat eivät vielä näy täällä asti.

Aikaa on kulunut aika tarkasti 6 h.