Sydän paikallaan

Class of 1812:n on takaseinällä huomiota keräämässä kaksi lelua: puhuvat tekohampaat ja sykkivä sydän. Tekohampaat sain suunnilleen siedettävään kuntoon aiemmin, mutta sydän oli niin huonossa kunnossa, että sen kanssa annoin ajan kulua.

Sydän ennen korjausta

Aiemmin syksyllä aloitin sydämen korjaustyöt. Olin kuvitellut homman olevan "viikonlopun juttu", mutta tosiasiassa homma venyi yli kuukauden mittaiseksi savotaksi. Syynä oli itse asiassa liiman äärimmäisen pitkä kuivumisaika, jonka vuoksi pystyi tekemään ainoastaan yhden liimauksen per vuorokausi: eli siis kaksi tai kolme saumaa per viikonloppu.

Kun flopperi saapui hoivaani, sydän oli aika surullinen ja kaipasi kovasti hieman rakkautta osakseen.

Sormet menevät pahasti läpi suurimmasta reiästä.

"Suurten verisuonien" välistäkin kurkistaa keskari.

Paha sydänlihaksen repeämä kammioiden välissä.

Tappelin aika pitkään itseni kanssa sen suhteen, halusinko hommata jostain uuden kumisen sydämen, vai yrittäisinkö entisöidä vanhan. Alkuperäinen on kuitenkin aina alkuperäinen, joten päätin ainakin yrittää. Ostin korjaukseen kumiliimaa (Liquisole) ja punaisia ilmapalloja.

Sydämen korjausvälineet: paikoiksi punaisten ilmapallojen osia, jotka liimataan sydäntä kasassa pitämään kumiliimalla (Liquisole).

Kuvassa yllä näkyy aika hyvin, että sydämeen tulleet reiät ja kulumat ovat vieneet siltä muodon lähes täysin: se makaa lähes litteänä ja muistuttaa kuollutta amebaa.

Liimaus

Aivan Hirveää Liimaa (TM). "Levitä liimaa liimattaviin pintoihin, ja anna kuivua 0,5--1 h. Purista liimattavat kohteet tiukasti yhteen. Kuiva noin 15 h jälkeen." Ohjeet jättävät kertomatta, että liima on uskomatonta liisteriä, joka sormiin tarrautuessaan ei irtoa siitä millään. Kuivumisaikana sormet tarttuvat kiinni kaikkeen ja jättävät jälkeensä ällöä mähmää. Kun sitten liima kuivuu ja alkaa irrota sormista, sen irrottaminen tuntuu aivan samalta kuin syylien repiminen irti. Kun liimatahra viimein irrottaa otteensa toisesta päästään, se alkaa vetäessä venyä ja muistuttaa aivan läpinäkyvän valkoista matoa, jota yritetään työllä ja tuskalla kiskoa pois ihon alta.

Pitkän kuivumisajan olisi vielä yksinään kestänyt.

Harmitti vaan aika tavalla, kun monet repeämistä olivat nimenomaan sellaisissa kohdissa sydäntä, että ne ovat syntyessään vieneet sydämeltä muodon. Näin ollen korjauksen jälkeen sydämeen syntyy melkoisia jännityksiä, ja yksittäistä saumaa pitää koota liimalla kasaan useassa eri otteessa, jotta muoto palautuu korjausten myötä normaaliksi. Aikatauluksi muodostui "1. paikka perjantaina heti kun ehtii, 2. paikka lauantaina noin 15 h kuivumisen jälkeen, ja hyvällä säkällä sitten vielä yksi paikka lisää sunnuntaina ennen flopperin luota poistumista."

H i d a s t a .

Aiemmin mainittujen liiman "hyvien ominaisuuksien" listaan saa lisätä vielä sen, ettei liima tartu "puolen tunnin kuivumisen" jälkeen itseensä tai muihin kappaleisiin käytännössä lainkaan. Hunajalla saisi yhtä hyvän tai jopa paremman pidon aikaan. Näin ollen kun liimalla saa korjata niitä jännitteisiä kohtia toisiinsa, seurauksena on lähes varmasti se, että sauma ajautuu hieman ohi aiotusta kohdasta sinä aikana, kun yrittää saada sauman puristuksiin. Kiinnipitoteline ja neljä kättä ei ollut riittävästi.

En ole oikeasti tyytyväinen kuin ehkä kahteen saumaan. Kaikki muut ovat erittäin rumia ja perseestä. Onneksi sydän on lähes näkymättömissä, eikä sen sisälle pääse kukaan jälkikäteen näkemään.

Sydän korjauksen jälkeen

Saumojen kanssa meni tilanne lopulta siihen, ettei oikeastaan ollut edes halua yrittää saada kunnollista aikaan. Kun paskaliima on paskaa, niin mitä enemmän viikonloppuja kului, sen IHAN VITUN SAMA:mmaksi muuttui olo sydämen suhteen. Viimeisenä korjausviikonloppuna kiinnostus oli laskenut kiven tasolle, ja halusin vain ja ainoastaan saada homman pois käsistäni.

Muoto palautui kuitenkin sydämen ulkopuolelle aika mallikkaasti. Tämä möntti on tavallaan jo ihan sydämen näköinen, mutta

sisäpuolelta se onkin huomattavasti kauheampi. Paikkaa paikan päälle, ja paikan raoista vielä kurkistelee neonkeltaiseksi (!) muuttunutta kuivunutta liimaa. Tästäkin kuvakulmasta "kuppimainen" uusi muoto on varsin selvästi näkyvillä.

Tähän vielä Teh Ultimate Hirvitys, eli lähikuva kaikkein paikatuimmasta kohdasta sydäntä. Kyllä on niin kaunista jälkeä, että sielu lepää. VMP. Toisaalta asia on aivan yksi hailee, kunhan sydän pysyy kasassa. Tämä kauheus ei katsojalle näy. (Oikeasti sydän eivätkä ilmapallot olleet noin pinkkejä. Kuva ylivalottui, enkä jaksanut edes yrittää jälkisäätää sitä oikeastaan mitenkään.)

Sydän paikallaan

Asetettuna oikeaan paikkaansa flopperin sisuksissa sydän on loppujen lopuksi "kuin kotonaan".

Siellä se lepää pitkästä aikaa omalla paikallaan. Tässä vaiheessa on helppo unohtaa, miten karmealta sen sisäpuoli näyttää. Maalaan vielä tuon ruman metallisen ruuvin kannan ja aluslevyn likimain sydämen väriseksi, niin se ei paista noin pahasti silmille.

Sydäntä liikuttava solenoidi on jotenkin vääntynyt tai sitten sydäntä nostavan ja laskevan rekin jalat tai niiden ympärillä oleva reikä on jotenkin kulunut. Joka tapauksessa lopputuloksena on se, ettei sydän vielä oikeasti mekaanisesti "lyö". Se jää ala- tai yläasemaansa jumiin aivan liian usein.

Toisaalta tämä ei ole ehkä kovin iso menetys, koska sydämen lyöntiliike on joka tapauksessa melko pieni, ja sen lyödessä kuuluu aika kauhea solenoidiääni, joka peittää lähes kokonaan kaiuttimista tulevan sydämensykkeen.

Yritän olla nyt SUPER NÖRDE (TM) ja liittää tähän mukaan videota SUPER LAADUKKAASTA POKKARI KAMERASTANI!!!!1111 Tältä näyttää (ja kuulostaa) iskevä sydän solenoidin kanssa:

KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA apua.

Efektin saa onneksi pois päältä. Pelkillä valoilla ja sykintä-äänelläkin varustettuna se on ihan kohtuullisen kivan näköinen toimiessaan: toinen SUPER NÖRDE     VIDEO!!111:

Siinä se nyt lyö ilman liikettäkin <3

Tällaiseen asetukseen sen jätän. Sitä solenoidin pauketta ei kestä järki. Tämä asia on selkeästi ennakoitu jo konetta suunniteltaessa, koska asetuksissa on mahdollista sammuttaa juuri tämä kyseinen kela.

---

Ilmapallot maksoivat 3 euroa ja liima 8 euroa. Yhteensä flopperin korjaustöihin on siis tähän mennessä mennyt 496 euroa.
Aikaa kului viidestä viikonlopusta kustakin noin kaksi kertaa puoli tuntia, eli noin 5 h. Yhteisaika korjauksiin liikkuu siis nyt noin 93 tunnissa.

PS. Olen aivan satavarma siitä, että paska liima on paskaa myös niin, että nuo kaikki erittäin pitävältä näyttävät saumat eivät vain pidä pidemmän päälle. Sanokaa minun sanoneen.

Idem.

En tiennytkään olevani hipsteri,

... mutta olen silti.

Jo aiemmissa postauksissa mainitsemani flipperi"simulaattori" Pinball Arcade nimittäin ilmoitti (kohdassa October 12th 2013) eilen, että Class of 1812 sisältyy heidän seuraavaan julkaisuunsa, Table Pack #19:ään.

Olo on ristiriitainen, koska toisaalta tämä on todella siistiä, ja on erittäin kiva päästä noin kuukauden päästä pelaamaan "omaa pöytäänsä" digitaalisena versiona myös ilmaissimulaattori Visual Pinballin ulkopuolella.

Mutta toisaalta kohta koko maailma pääsee pelaamaan Minun Flipperiäni. Se on minun ja vain minun. Haluan olla uniikki unikorni enkä mikään sellout-luopio. Hipsteri mikä hipsteri.

Vielä hämmentävämpää on se, että Gottlieb-koneiden digitalisointiäänestyksessä Pinball Arcaden faniyhteisö oli äänestänyt Class of 1812:n sijalle kaksi! Tämä oli minulle ihan oikea yllätys; olin kuvitellut Internet Pinball DataBasen arvosanan perusteella, ettei Class of 1812 olisi missään mielessä pidetty laite.

Ongelma taitaa olla siinä, että vaikka Class of 1812 onkin Gottliebin SS-koneiden kolmantena arvosanansa perusteella IPDB:ssä, Gottliebin arvosanat ovat vain yleisesti ottaen melko kuraa muihin valmistajiin verrattuna.

Mutta ei se mitään; kiva tietää, että oma söpö flopperini onkin paljon parempi peli kuin olin kuvitellut. Voisikin sen kunniaksi mennä hakkaamaan sitä parin pelin verran, ennen kuin korjailen vielä pikkusen maalityötä illan pimentyessä.

P E R K E L E on ruma sana.

Class of 1812:ssa on ramppien alussa musta, ohutta metallia oleva osa, jonka tarkoituksena on suojata poloista ramppia pallon aiheuttamilta impulsseilta rampin alkupäässä.

Jostain syystä vasemman rampin kiinnitystolppien reiät olivat kuluneet niin syväksi, ettei ohutta metallinpalaa saanut aseteltua mitenkään "kentän pinnan suuntaiseksi", vaan se jäi ärsyttävästi ja juustohöylämäisesti keskeltä koholle. Olin aivan varma siitä, että se haukkaa palan pallosta joka kerta, kun pallo ohittaa sen, joten sain viimein aikaan hommata sopivan kokoisia aluslevyjä, joilla saan täytettyä liian syväksi kuluneen kuopan.

Kaikki meni hyvin, ja ohut metallilevy antijuustohöyläytyi. Kiristin tyytyväisenä mutteria, ja muistan ajatelleeni: "vielä neljänneskierros".

Sitten se perkeleen tolppamutteri katkesi. Ilmaan jäi soimaan kaunis kling, ja pieni jakoavain lensi kädestäni ties minne. Murto-osasekunnin ehdin kuvitella, että ote vain jotenkin lipesi, mutta sitten tajusin, mitä tapahtui.

Ja huusin FFFFFFFUUUUUUUUUUUUU.

Eniten ärsyttää ihan puhtaasti se, etten uskonut sen olevan vielä lähelläkään katkeamista: vääntämiseen ei käytännössä tarvinnut juuri voimaa, mutta niin se vaan meni poikki.

En hyväksy.

PERKELE!!!111

Uuden osan laitoin tilaukseen saman tien Marco Specialtiesilta, koska Class of 1812:n pitäisi olla maksimipelikunnossaan muutamien seuraavien viikkojen aikana -- se on nimittäin lähdössä työpaikalleni opiskelijoiden pelattavaksi syysloman jälkeen. (Sattumalta se ehtii sinne opiskelijoiden käsiin Halloweeniksi, mikä sopii erityisen hyvin ottaen huomioon flipperin aiheen.)

Valitettavasti DHL-kuriiriyhtiö onnistui jälleen. (En laita kyseisen lafkan linkkiä tähän, koska minusta DHL:n palveluja kannattaa käyttää vasta, jos muita vaihtoehtoja ei ole.) Minulla oli ennestään jo kolme huonoa kokemusta kyseisen firman toiminnasta, ja nyt sain lisätä joukkoon neljännen. Aiemmat kolme ovat kyllä sinänsä kaikki päättyneet lopulta hyvin, mutta kyseisen yhtiön sisäisessä tiedonsiirrossa on jotain pahasti päin hevoa.

Tällä kertaa maksoin Marcon nettikaupassa tarkoituksella sikakalliin nopeimman postituksen, koska halusin ihan tosissani tuon tolpan takaisin pelikenttään niin äkkiä kuin mahdollista. Tilauksen tein sunnuntaina 15.9. "Tilaus lähetetty" -ilmoitus oli tullut sähköpostiin aamulla maanantaina 16.9., mikä oli selvästi nopeammin kuin uskalsin toivoa.

Vielä käsittämättömämpää oli, kun tiistaina puolipäivältä saapui DHL:ltä tekstiviesti, jossa pyydettiin tietoja tullausta varten. (Olin odottanut moista viestiä aikaisintaan keskiviikolle!) Vastasin tähän viestiin välittömästi aivan ohjeiden mukaan.

Sen jälkeen kaikki lakkasi tapahtumasta. DHL:stä ei kuulunut mitään, eikä paketinseurannan mukaankaan mikään enää edennyt. Parin seuraavan päivän aikana minulta kuoli toivo siitä, että saisin sen tolpan viikonlopulle käyttööni. Perjantaina soitin DHL:n asiakaspalveluun, jossa viehkeä-ääninen neitokainen kertoi minulle, että "aha, kukaan ei ole näköjään reagoinut tähän sinulta tulleeseen sähköpostiin, laitetaanpa se tohon To do -listalle". Alle puolen tunnin päästä tästä soitosta homma rullaa, ja minulle ilmoitetaan, että ensi keskiviikkona olisi sitten tulossa paketti kuriirilla.

Opetus:

Jos laitat DHL:lle sähköpostitse tullausjuttuja varten omat henkilötietosi ja muut vaadittavat asiat, soita välittömästi perään, ja kerro, että lähetit sähköpostia. Tämän jälkeen viehkeä-ääninen neitonen lisää sähköpostisi to do -listalle, ja pakettisi pääsee eteenpäin. Jos et tee näin, saat varautua viikkojen odotukseen.

Tällä kertaa ne sentään muistivat lähettää tekstiviestin, kun minun oli tarkoitus vastata tullausviestiin. Kahtena aikaisempana kertana ei ole tullut tekstaria eikä sähköpostia. Kummallakin kerralla asiakaspalvelu on ilmoittanut, että "tämä tilauksesi on jotenkin jäänyt noteeraamatta".

Kertaakaan kukaan ei ole pahoitellut -- ei siinä, että se mitään auttaisikaan, mutta moisen luulisi kuuluvan asiakaspalveluun.

Muilla kuriiripalveluilla ei ole ollut kertaakaan mitään ongelmaa minkään tilauksen kanssa. 

Noin.

Nalkutus loppuu tähän.

Loppu hyvin -- kai

Osa saapui sitten seuraavaksi viikonlopuksi, ja sain sen kohdalleen ilman uusia selkkauksia tai muitakaan perkeleitä. Nollasin flipperin tilastointitoiminnot ja aloin viimein pelata Oikeasti.

On se vaan kivaa, kun lapsuuden haave ihan oikeasti toteutuu.