Sydän paikallaan

Class of 1812:n on takaseinällä huomiota keräämässä kaksi lelua: puhuvat tekohampaat ja sykkivä sydän. Tekohampaat sain suunnilleen siedettävään kuntoon aiemmin, mutta sydän oli niin huonossa kunnossa, että sen kanssa annoin ajan kulua.

Sydän ennen korjausta

Aiemmin syksyllä aloitin sydämen korjaustyöt. Olin kuvitellut homman olevan "viikonlopun juttu", mutta tosiasiassa homma venyi yli kuukauden mittaiseksi savotaksi. Syynä oli itse asiassa liiman äärimmäisen pitkä kuivumisaika, jonka vuoksi pystyi tekemään ainoastaan yhden liimauksen per vuorokausi: eli siis kaksi tai kolme saumaa per viikonloppu.

Kun flopperi saapui hoivaani, sydän oli aika surullinen ja kaipasi kovasti hieman rakkautta osakseen.

Sormet menevät pahasti läpi suurimmasta reiästä.

"Suurten verisuonien" välistäkin kurkistaa keskari.

Paha sydänlihaksen repeämä kammioiden välissä.

Tappelin aika pitkään itseni kanssa sen suhteen, halusinko hommata jostain uuden kumisen sydämen, vai yrittäisinkö entisöidä vanhan. Alkuperäinen on kuitenkin aina alkuperäinen, joten päätin ainakin yrittää. Ostin korjaukseen kumiliimaa (Liquisole) ja punaisia ilmapalloja.

Sydämen korjausvälineet: paikoiksi punaisten ilmapallojen osia, jotka liimataan sydäntä kasassa pitämään kumiliimalla (Liquisole).

Kuvassa yllä näkyy aika hyvin, että sydämeen tulleet reiät ja kulumat ovat vieneet siltä muodon lähes täysin: se makaa lähes litteänä ja muistuttaa kuollutta amebaa.

Liimaus

Aivan Hirveää Liimaa (TM). "Levitä liimaa liimattaviin pintoihin, ja anna kuivua 0,5--1 h. Purista liimattavat kohteet tiukasti yhteen. Kuiva noin 15 h jälkeen." Ohjeet jättävät kertomatta, että liima on uskomatonta liisteriä, joka sormiin tarrautuessaan ei irtoa siitä millään. Kuivumisaikana sormet tarttuvat kiinni kaikkeen ja jättävät jälkeensä ällöä mähmää. Kun sitten liima kuivuu ja alkaa irrota sormista, sen irrottaminen tuntuu aivan samalta kuin syylien repiminen irti. Kun liimatahra viimein irrottaa otteensa toisesta päästään, se alkaa vetäessä venyä ja muistuttaa aivan läpinäkyvän valkoista matoa, jota yritetään työllä ja tuskalla kiskoa pois ihon alta.

Pitkän kuivumisajan olisi vielä yksinään kestänyt.

Harmitti vaan aika tavalla, kun monet repeämistä olivat nimenomaan sellaisissa kohdissa sydäntä, että ne ovat syntyessään vieneet sydämeltä muodon. Näin ollen korjauksen jälkeen sydämeen syntyy melkoisia jännityksiä, ja yksittäistä saumaa pitää koota liimalla kasaan useassa eri otteessa, jotta muoto palautuu korjausten myötä normaaliksi. Aikatauluksi muodostui "1. paikka perjantaina heti kun ehtii, 2. paikka lauantaina noin 15 h kuivumisen jälkeen, ja hyvällä säkällä sitten vielä yksi paikka lisää sunnuntaina ennen flopperin luota poistumista."

H i d a s t a .

Aiemmin mainittujen liiman "hyvien ominaisuuksien" listaan saa lisätä vielä sen, ettei liima tartu "puolen tunnin kuivumisen" jälkeen itseensä tai muihin kappaleisiin käytännössä lainkaan. Hunajalla saisi yhtä hyvän tai jopa paremman pidon aikaan. Näin ollen kun liimalla saa korjata niitä jännitteisiä kohtia toisiinsa, seurauksena on lähes varmasti se, että sauma ajautuu hieman ohi aiotusta kohdasta sinä aikana, kun yrittää saada sauman puristuksiin. Kiinnipitoteline ja neljä kättä ei ollut riittävästi.

En ole oikeasti tyytyväinen kuin ehkä kahteen saumaan. Kaikki muut ovat erittäin rumia ja perseestä. Onneksi sydän on lähes näkymättömissä, eikä sen sisälle pääse kukaan jälkikäteen näkemään.

Sydän korjauksen jälkeen

Saumojen kanssa meni tilanne lopulta siihen, ettei oikeastaan ollut edes halua yrittää saada kunnollista aikaan. Kun paskaliima on paskaa, niin mitä enemmän viikonloppuja kului, sen IHAN VITUN SAMA:mmaksi muuttui olo sydämen suhteen. Viimeisenä korjausviikonloppuna kiinnostus oli laskenut kiven tasolle, ja halusin vain ja ainoastaan saada homman pois käsistäni.

Muoto palautui kuitenkin sydämen ulkopuolelle aika mallikkaasti. Tämä möntti on tavallaan jo ihan sydämen näköinen, mutta

sisäpuolelta se onkin huomattavasti kauheampi. Paikkaa paikan päälle, ja paikan raoista vielä kurkistelee neonkeltaiseksi (!) muuttunutta kuivunutta liimaa. Tästäkin kuvakulmasta "kuppimainen" uusi muoto on varsin selvästi näkyvillä.

Tähän vielä Teh Ultimate Hirvitys, eli lähikuva kaikkein paikatuimmasta kohdasta sydäntä. Kyllä on niin kaunista jälkeä, että sielu lepää. VMP. Toisaalta asia on aivan yksi hailee, kunhan sydän pysyy kasassa. Tämä kauheus ei katsojalle näy. (Oikeasti sydän eivätkä ilmapallot olleet noin pinkkejä. Kuva ylivalottui, enkä jaksanut edes yrittää jälkisäätää sitä oikeastaan mitenkään.)

Sydän paikallaan

Asetettuna oikeaan paikkaansa flopperin sisuksissa sydän on loppujen lopuksi "kuin kotonaan".

Siellä se lepää pitkästä aikaa omalla paikallaan. Tässä vaiheessa on helppo unohtaa, miten karmealta sen sisäpuoli näyttää. Maalaan vielä tuon ruman metallisen ruuvin kannan ja aluslevyn likimain sydämen väriseksi, niin se ei paista noin pahasti silmille.

Sydäntä liikuttava solenoidi on jotenkin vääntynyt tai sitten sydäntä nostavan ja laskevan rekin jalat tai niiden ympärillä oleva reikä on jotenkin kulunut. Joka tapauksessa lopputuloksena on se, ettei sydän vielä oikeasti mekaanisesti "lyö". Se jää ala- tai yläasemaansa jumiin aivan liian usein.

Toisaalta tämä ei ole ehkä kovin iso menetys, koska sydämen lyöntiliike on joka tapauksessa melko pieni, ja sen lyödessä kuuluu aika kauhea solenoidiääni, joka peittää lähes kokonaan kaiuttimista tulevan sydämensykkeen.

Yritän olla nyt SUPER NÖRDE (TM) ja liittää tähän mukaan videota SUPER LAADUKKAASTA POKKARI KAMERASTANI!!!!1111 Tältä näyttää (ja kuulostaa) iskevä sydän solenoidin kanssa:

KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA KLONKKA apua.

Efektin saa onneksi pois päältä. Pelkillä valoilla ja sykintä-äänelläkin varustettuna se on ihan kohtuullisen kivan näköinen toimiessaan: toinen SUPER NÖRDE     VIDEO!!111:

Siinä se nyt lyö ilman liikettäkin <3

Tällaiseen asetukseen sen jätän. Sitä solenoidin pauketta ei kestä järki. Tämä asia on selkeästi ennakoitu jo konetta suunniteltaessa, koska asetuksissa on mahdollista sammuttaa juuri tämä kyseinen kela.

---

Ilmapallot maksoivat 3 euroa ja liima 8 euroa. Yhteensä flopperin korjaustöihin on siis tähän mennessä mennyt 496 euroa.
Aikaa kului viidestä viikonlopusta kustakin noin kaksi kertaa puoli tuntia, eli noin 5 h. Yhteisaika korjauksiin liikkuu siis nyt noin 93 tunnissa.

PS. Olen aivan satavarma siitä, että paska liima on paskaa myös niin, että nuo kaikki erittäin pitävältä näyttävät saumat eivät vain pidä pidemmän päälle. Sanokaa minun sanoneen.

Idem.

En tiennytkään olevani hipsteri,

... mutta olen silti.

Jo aiemmissa postauksissa mainitsemani flipperi"simulaattori" Pinball Arcade nimittäin ilmoitti (kohdassa October 12th 2013) eilen, että Class of 1812 sisältyy heidän seuraavaan julkaisuunsa, Table Pack #19:ään.

Olo on ristiriitainen, koska toisaalta tämä on todella siistiä, ja on erittäin kiva päästä noin kuukauden päästä pelaamaan "omaa pöytäänsä" digitaalisena versiona myös ilmaissimulaattori Visual Pinballin ulkopuolella.

Mutta toisaalta kohta koko maailma pääsee pelaamaan Minun Flipperiäni. Se on minun ja vain minun. Haluan olla uniikki unikorni enkä mikään sellout-luopio. Hipsteri mikä hipsteri.

Vielä hämmentävämpää on se, että Gottlieb-koneiden digitalisointiäänestyksessä Pinball Arcaden faniyhteisö oli äänestänyt Class of 1812:n sijalle kaksi! Tämä oli minulle ihan oikea yllätys; olin kuvitellut Internet Pinball DataBasen arvosanan perusteella, ettei Class of 1812 olisi missään mielessä pidetty laite.

Ongelma taitaa olla siinä, että vaikka Class of 1812 onkin Gottliebin SS-koneiden kolmantena arvosanansa perusteella IPDB:ssä, Gottliebin arvosanat ovat vain yleisesti ottaen melko kuraa muihin valmistajiin verrattuna.

Mutta ei se mitään; kiva tietää, että oma söpö flopperini onkin paljon parempi peli kuin olin kuvitellut. Voisikin sen kunniaksi mennä hakkaamaan sitä parin pelin verran, ennen kuin korjailen vielä pikkusen maalityötä illan pimentyessä.

P E R K E L E on ruma sana.

Class of 1812:ssa on ramppien alussa musta, ohutta metallia oleva osa, jonka tarkoituksena on suojata poloista ramppia pallon aiheuttamilta impulsseilta rampin alkupäässä.

Jostain syystä vasemman rampin kiinnitystolppien reiät olivat kuluneet niin syväksi, ettei ohutta metallinpalaa saanut aseteltua mitenkään "kentän pinnan suuntaiseksi", vaan se jäi ärsyttävästi ja juustohöylämäisesti keskeltä koholle. Olin aivan varma siitä, että se haukkaa palan pallosta joka kerta, kun pallo ohittaa sen, joten sain viimein aikaan hommata sopivan kokoisia aluslevyjä, joilla saan täytettyä liian syväksi kuluneen kuopan.

Kaikki meni hyvin, ja ohut metallilevy antijuustohöyläytyi. Kiristin tyytyväisenä mutteria, ja muistan ajatelleeni: "vielä neljänneskierros".

Sitten se perkeleen tolppamutteri katkesi. Ilmaan jäi soimaan kaunis kling, ja pieni jakoavain lensi kädestäni ties minne. Murto-osasekunnin ehdin kuvitella, että ote vain jotenkin lipesi, mutta sitten tajusin, mitä tapahtui.

Ja huusin FFFFFFFUUUUUUUUUUUUU.

Eniten ärsyttää ihan puhtaasti se, etten uskonut sen olevan vielä lähelläkään katkeamista: vääntämiseen ei käytännössä tarvinnut juuri voimaa, mutta niin se vaan meni poikki.

En hyväksy.

PERKELE!!!111

Uuden osan laitoin tilaukseen saman tien Marco Specialtiesilta, koska Class of 1812:n pitäisi olla maksimipelikunnossaan muutamien seuraavien viikkojen aikana -- se on nimittäin lähdössä työpaikalleni opiskelijoiden pelattavaksi syysloman jälkeen. (Sattumalta se ehtii sinne opiskelijoiden käsiin Halloweeniksi, mikä sopii erityisen hyvin ottaen huomioon flipperin aiheen.)

Valitettavasti DHL-kuriiriyhtiö onnistui jälleen. (En laita kyseisen lafkan linkkiä tähän, koska minusta DHL:n palveluja kannattaa käyttää vasta, jos muita vaihtoehtoja ei ole.) Minulla oli ennestään jo kolme huonoa kokemusta kyseisen firman toiminnasta, ja nyt sain lisätä joukkoon neljännen. Aiemmat kolme ovat kyllä sinänsä kaikki päättyneet lopulta hyvin, mutta kyseisen yhtiön sisäisessä tiedonsiirrossa on jotain pahasti päin hevoa.

Tällä kertaa maksoin Marcon nettikaupassa tarkoituksella sikakalliin nopeimman postituksen, koska halusin ihan tosissani tuon tolpan takaisin pelikenttään niin äkkiä kuin mahdollista. Tilauksen tein sunnuntaina 15.9. "Tilaus lähetetty" -ilmoitus oli tullut sähköpostiin aamulla maanantaina 16.9., mikä oli selvästi nopeammin kuin uskalsin toivoa.

Vielä käsittämättömämpää oli, kun tiistaina puolipäivältä saapui DHL:ltä tekstiviesti, jossa pyydettiin tietoja tullausta varten. (Olin odottanut moista viestiä aikaisintaan keskiviikolle!) Vastasin tähän viestiin välittömästi aivan ohjeiden mukaan.

Sen jälkeen kaikki lakkasi tapahtumasta. DHL:stä ei kuulunut mitään, eikä paketinseurannan mukaankaan mikään enää edennyt. Parin seuraavan päivän aikana minulta kuoli toivo siitä, että saisin sen tolpan viikonlopulle käyttööni. Perjantaina soitin DHL:n asiakaspalveluun, jossa viehkeä-ääninen neitokainen kertoi minulle, että "aha, kukaan ei ole näköjään reagoinut tähän sinulta tulleeseen sähköpostiin, laitetaanpa se tohon To do -listalle". Alle puolen tunnin päästä tästä soitosta homma rullaa, ja minulle ilmoitetaan, että ensi keskiviikkona olisi sitten tulossa paketti kuriirilla.

Opetus:

Jos laitat DHL:lle sähköpostitse tullausjuttuja varten omat henkilötietosi ja muut vaadittavat asiat, soita välittömästi perään, ja kerro, että lähetit sähköpostia. Tämän jälkeen viehkeä-ääninen neitonen lisää sähköpostisi to do -listalle, ja pakettisi pääsee eteenpäin. Jos et tee näin, saat varautua viikkojen odotukseen.

Tällä kertaa ne sentään muistivat lähettää tekstiviestin, kun minun oli tarkoitus vastata tullausviestiin. Kahtena aikaisempana kertana ei ole tullut tekstaria eikä sähköpostia. Kummallakin kerralla asiakaspalvelu on ilmoittanut, että "tämä tilauksesi on jotenkin jäänyt noteeraamatta".

Kertaakaan kukaan ei ole pahoitellut -- ei siinä, että se mitään auttaisikaan, mutta moisen luulisi kuuluvan asiakaspalveluun.

Muilla kuriiripalveluilla ei ole ollut kertaakaan mitään ongelmaa minkään tilauksen kanssa. 

Noin.

Nalkutus loppuu tähän.

Loppu hyvin -- kai

Osa saapui sitten seuraavaksi viikonlopuksi, ja sain sen kohdalleen ilman uusia selkkauksia tai muitakaan perkeleitä. Nollasin flipperin tilastointitoiminnot ja aloin viimein pelata Oikeasti.

On se vaan kivaa, kun lapsuuden haave ihan oikeasti toteutuu.

Vikailmoituksia: leijuva kummituspallo + oikean mailan kirous

Koepelailin pikkuisen Deadly Weaponia. Yritän tehdä sitä mahdollisimman vähän, koska pelikenttä on niin paskassa kunnossa tällä hetkellä, enkä halua hajottaa sitä yhtään enempää.

Kaikki meni suunnilleen normaalisti pitkän aikaa(mitä nyt mailat on väärässä asennossa ja oikea maila on pikkusen lötkö ja nahnikkainen). Sen nahnikkaisuus katosi kyllä suurimmaksi osaksi, kun puhdistin oikean flipperinamiskan. Se oli sisältä aivan jossain tahmeassa ruskeassa tateessa. En edes halua tietää, mitä ihmettä se mössö oli (marraskeden lisäksi). Ultraäänipesukone puhdisti möhnästä suurimman osan, ja isopropanoli ja pumpulipuikko loput.

HERKKUA ON SIELLÄ MONENLAISTA <3

Samaa mössöä löytyy laitteen sisältä sen etuosasta, START-painikkeen ja kirjoituspainikkeiden sisältä. Nekin on pahasti tateessa, mutta niitä tarvitsee niin vähän, että siivoan ne joskus myöhemmin. Hyi hevosen *PIIP*.

Oikea Ongelma (TM) ilmeni kuitenkin siinä harvinaisessa tilanteessa, että kolmen pallon multipallomoodi haluaisi alkaa. Ensin lyödään pallo reikään jumiin, ja saadaan lottovoittona multipallomoodi. Jos tämän jälkeen ampuu suoraan plungerilta pallon pelikentän toiseen reikään, pitäisi plungerille valahtaa kolmannen pallon. Vaan kun ei valahda. Pelin sisältä kuuluu jonkin solenoidin jysähdys, mutta mitään ei tapahdu. Peli jää ikuisiksi ajoiksi jumiin palloa odottamaan, kun se ei tajua, että pallo ei koskaan saapunutkaan.

Avasin koneen ja aloin testailla. Hämmästys oli melkoinen.

Kun kolmen pallon multipallomoodi olisi käynnistymässä, kolmas pallo ei koskaan tule ulos, vaan jää leijumaan paikoilleen. Valokuva ei pysty välittämään sitä, miten typerältä tilanne näyttää: pallo on ALAMÄESSÄ, mutta se ei liu'u mäkeä alas. Näennäisesti mikään ei koske siihen.

Asia tuntuisi todella absurdilta joka tapauksessa, mutta näin fyysikkona tuntuu vieläkin typerämmältä, kun "pallo kieltäytyy huvikseen pyörimästä alamäkeen". Lopulta löytämäni selitys ei ole sen tyydyttävämpi, koska sekin tavallaan tuntuu "liian pieneltä" asialta aiheuttaakseen tuon efektin.

Syyllinen leijuntaan on pallokourun kuluma; kulumat on korostettu punaisin renkuloin. Hämmentävästi leijuva kolmospallo jää leijumaan nimenomaan ylempiin kulumiin (kuvassa vasemmalla), vaikka ne ovat lähes näkymättömät -- silmälläkin. Sen sijaan kakkospallon alle jäävät kulumat ovat erittäin näkyvät ja kaarevat. Niistä huolimatta kakkospallo ei vielä kertaakaan ole jäänyt leijumaan niihin. En suoraan sanottuna osaa ymmärtää, mistä tuollaiset kulumat syntyvät.

Onneksi tämä on myöhemmin helppo korjata: ei tarvitse kuin hioa pallokouru taas tasaiseksi. Tässä odotusaikana tiedän nyt lyödä masiinan kylkeen riittävän kovaa siinä vaiheessa, kun kakkospallo on vapautunut pallokourusta. Kylkeenlyönti riittää irrottamaan kolmospallon "kummitusleijunnastaan", ja kolmen pallon multipallo pääsee alkamaan.

---

Jos ensimmäinen vikailmoitus olikin aavemainen leijunta, jälkimmäinen lähentelee faraon kirousta. Sekä Silver Sluggerissa että Deadly Weaponissa on nimittäin vikaavikaavikaa samassa osassa: oikean mailan kelan sisässä olevassa "holkissa".

Tästä osasta ei nyt ole kuvaa, mutta kyseessä on joka tapauksessa muovinen putki, joka menee kelan sisälle. Deadly Weaponissa kyseinen osa puuttuu kokonaan. Oireena on mailan jääminen ylös silloin tällöin hetkiseksi.

Edellisen omistajan mukaan Silver Sluggerissa on kuulemma ollut tapana oikean mailan kelalla palaa puhki, joten sen kelaholkki lienee saanut liikaa lämpöä jossain vaiheessa. Seurauksena se on nyt rautasydämelle aivan liian tiukka, ja oikea maila jää käytännössä aina ylös lyönnin jälkeen. Edellinen omistaja oli laittanut kelasydämen ja holkin väliin öljyä, mikä on erittäin huono idea flipperipölyn vuoksi. Otin siis öljyn pois.

Tähän vikaan ei taida auttaa muu kuin uusien holkkien tilaaminen. Ne eivät onneksi maksa paljon, mutta valitettavasti niiden tarvetta en tajunnut siinä vaiheessa, kun tein ensimmäistä tilausta uusien flopperien varaosista. Luulen, että ensi viikonloppuna tulen ottamaan Deadly Weaponin toimivan kelan ja laittamaan sen Silver Sluggeriin. Tämän jälkeen Deadly Weapon on pelikelvoton, mikä estänee minua (itsehillintääni paremmin) pelaamasta sillä, ennen kuin se on kuunattu parempaan kuntoon.

Elo- ja syyskuun vahingot: perheenlisäystä

Niinhän siinä kävi, että uuden flipperin hankinta alkoi kovasti poltella elokuun alussa.

Olin jo aiemmin päättänyt, että alustavasti minua kiinnostavat vain Gottliebit ja tarkemmin sanottuna System 3 -pohjaiset koneet. Miksi ihmeessä? Siksi, että tämä tuntui loogiselta jatkolta Class of 1812:lle, joka on sekin Gottliebin SYS 3 -sarjaa.

Muitakin syitä toki varmasti on kuin pakkoneuroottisuuteni "kerätä koko sarja" (toivottavasti niin ei sentään käy!). Syistä vähäisin ei liene kustannustehokkuus. Gottliebit eivät ole harrastajien keskuudessa kovin haluttua konekantaa, koska ne ovat säännöiltään ohuita ja mitä ilmeisimmin kentiltään liian yksinkertaisia, jotta ihmiset niitä haluaisivat pidempään pelata. Tästä seuraa se, että Gottaraisen saa kotiin suhteellisen edullisesti -- ainakin jos yleiseen flipperihintatasoon vertailee.

Olen ehkä petturiluopiosikalortto, mutta tiedän itsestäni kyllä aivan tarkkaan sen, että en tule mitään flipperiä ikinä koskaan milloinkaan pelaamaan niin paljoa, että sen hinta tulisi edes puoliksi "katetuksi" pelituntien määrässä. Näin ollen miksi sijoittaisin kalliisiin ja suosittuihin Williamseihin, kun samalla rahalla saa monta Gottaraista ja minun tapauksessani aivan yhtä paljon säätämisen iloa kuin kalliimmasta/halutummasta Oikeasta Flipperistä (TM)?

(Sitä paitsi niitä kalliimpia ja halutuimpia flippereitä voi pelata aivan sydämensä kyllyydestä digitaalisina Visual Pinballissa tai Pinball Arcadessa -- näistä jälkimmäinen oli minulle syy (NYT SEURAA MAINOS APUA POLIISI!) hommata PS Vita. Se on tällä hetkellä olevista laitteista ainut, jolla pääsee Pinball Arcadea pelaamaan kannettavassa muodossa ihan oikeilla painikkeilla kosketusnäytön asemesta. Oikeat Harrastajat (TM) sanovat toki, ettei näissä simulaattoreissa ole oikea fiilis tai oikea tuntuma, mutta minä ainakin olen liian juntti ollakseni siihen tuntumaan oikein tyytyväinen.)

Entä jälleenmyyntiarvo? Eihän kukaan halua ostaa Gottaraista, joten nämä sitten varmaan mätänevät käsiini. Tähän mennessä en ole keräyshulluuteni kohteita myyntiin laittanut, joten tämäkin ongelma on ehkä sen ajan murhe.

Ostoilmoitukseni flipperit.net:issä ei tuottanut ainuttakaan tärppiä viikon aikana! Mutta sattumalta sekä tori.fi:ssä että huuto.net:issä oli myynnissä samaan aikaan SYS 3 -gottaraisia Tuusulassa ja Oulussa. Siinä vaiheessa iski valitettava hulluus. Ynnäsin yhteen kummankin näistä vekottimista hinnan ja totesin, että saan nyt kaksi flipperiä yhden "normaalihintaisen" Williamsin hinnalla. Siinä vaiheessa oli myöhäistä puhua aivoille järkeä, ja sovin tapaamisesta kummankin omistajan kanssa. 24rent.fi:n pakettiautolla kumpikin näistä vekottimista pääsi kotiin asti. Suosittelen kyseistä vuokrapuljua ehdottomasti. Vuokraus on helppoa ja täysin automatisoitua: ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Kaksi kappaletta vahinkoja: vasemmalla Silver Slugger ja oikealla Deadly Weapon verstashuoneessa säätöä odottamassa.

Oulun ja Tuusulan flipperit ovat molemmat Gottliebin ensimmäisiä SYS 3 -koneita ajalta, jolloin Gottlieb yritti valloittaa pelihallit minimalismilla -- samaan aikaan muut flipperivalmistajat tuottivat överismiä ja kikkailua koko rahalla, joten Gottliebin minimalistiset Street Level -sarjan flipperit jäivät överismin jalkoihin. Street level -vehkeitä tehtiin vain yhteensä kuusi erilaista, joten yhdellä ainolla ostoskerralla sain niistä käsiini kolmasosan (tämä kuulostaa jo valitettavan pahasti KERÄÄ KOKO SARJA -luokan hulluudelta).

Street level -vehkeiden "jujuna" oli aavistuksen pienempi koko ja "yksitasoinen" pelikenttä: ramppeja ei siis ole lainkaan eikä oikeastaan mitään muitakaan vipstaakeja. Minun junttiin silmääni pelikentät näyttävät hyvin riisutuilta 70-luvun lopun tai 80-luvun alun kentiltä, vaikka laitteet ovat kymmenen vuotta tuoreempia! Ei siis mikään ihme, että pelaajat karsastivat näitä.

Silver Slugger (helmikuulta 1990)

Silver Sluggerin valoboksi. Transliten pelikenttä näyttää lähes tyhjältä, sillä sinne ilmestyy pelin aikana ukkoja tai lentävä pallo, joka on toteutettu valoilla: transliten selkämykseen silkkipainetut normitilanteessa näkymättömät kuvat tuodaan näkyviksi sytyttämällä niiden taakse lamppu. Voin sanoa jo nyt koestuksen perusteella, että efekti on aika laimea, mutta ajattelin vaihtaa joka tapauksessa lamput ledeiksi, jolloin efekti saattaa korostua riittävästi.

Urheiluteema kiinnostaa saman verran kuin kilo höyheniä, mutta SYS 3 on SYS 3 teemastaan huolimatta. Jos pitäisi päättää, mikä urheilu kiinnostaa kaikkein vähiten, olisi baseball siellä listan alkupäässä. Joku outo puolifuturistisuus Gottliebin taiteilijalla on kuitenkin ollut mielessään, sillä pelikentällä (ja kabinetin kyljessä) olevat baseballin pelaajat ovat pukeutuneet kuin Power Rangersit. En tajuu.

Silver Sluggerin pelikenttä. Kylläpä näyttääkin modernilta o__O Wanhuus-lookistaan huolimatta edellinen omistaja on käsitellyt tätä silkkihansikkain. Pinnassa ei ole mitään muuta nipottamisen aihetta kuin kohonneet insertit: suuri osa kolmion muotoisista värimuoveista valojen päällä on selkeästi kohonnut kolmion teräväkulmaisesta päästään ylös kentästä.

Visual Pinballilla olen tätä pöytää jonkun verran pelaillut, ja sillä kokemuksella sääntösetti tuntuu höyhenenkevyttäkin kevyemmältä. Saa nähdä, olisiko tämä vehje liian simppeli jopa minulle. Joka tapauksessa kabinetin räikeä keltaisuus on tietyllä tapaa hauskan retroa.

Sluggerin puheosuudet tehdään syntikalla, ja ne kuulostavat aivan hirveältä robottipuheelta. Kun pallo pitäisi ampua pelikentälle, peli sanoo WEIABOO, joka ilmeisesti/kaiketi/kuulemma pitäisi olla lausuma "Play a ball".

Deadly Weapon (syyskuulta 1990)

Deadly Weaponin translite. Huonoa kasariäksöniä kuvana. Miten vetoavaa.

Luulin erittäin pitkään, että tämä on johonkin elokuvaan perustuva flipperi. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Internet Movie Databasekin reagoi hakuun "Deadly Weapon" palauttamalla vuodelta 1989 erittäin heikkotasoisen kasariroskaäksönin. Vasta tekemäni tarkemmat haut aivan liian myöhään osoittivat, että kyseisellä leffalla ei ole mitään tekemistä tämän flipperin kanssa, ja ilmeisesti se on flipperin kannalta vain parempi näin.

Joka tapauksessa tekee mieli kysyä, voisiko tässä olla Gottliebin yritys rahastaa hyvin samantyyppisnimisen elokuvasarjan Lethal Weapon -brändillä? Kyseisestä elokuvasarjastahan oli tullut kaksi elokuvaa vuoteen 1990 mennessä -- toisaalta ehkä se Deadly Weapon -elokuvakin oli yritys rahastaa Lethal Weaponin nimellä. En ihmettelisi lainkaan.

Deadly Weaponin pelikenttä. Tyhmäilin kameran kanssa, ja jokaisessa kuvassa näkyi joko salaman heijastus (kuten tässä) tai sitten minun ruma naamani tai jotain muuta painokelvotonta jostakin heijastuksesta. Pelikenttä on simppelihkö, muttei sentään aivan yhtä simppeli kuin Silver Sluggerissa. Pahiten silmään sattuvat nuo pop bumperit, jotka on manattu esille puhtaan Rumuuden inkarnaatiosta.

 Deadly Weaponin ostin liian kalliilla. Sanoin sen myyjällekin ääneen, mutta tinkimisrahaa ei ollut mukana, ja joka tapauksessa tähän peliin olin Visual Pinballissa puoliksi ihastunut. Tämä on ehdottomasti paljon kehnommassa kunnossa kuin Class of 1812 oli minulle saapuessaan. Vikaraporttia tulee sitten myöhemmissä päivityksissä luultavasti aivan liikaa. Mitään korjauskelvotonta ei kuitenkaan mukana liene, toivottavasti ainakaan.

Deadly Weaponkin puhuu syntikalla, mutta tässä robottimaisuus on kuitenkin jo selvästi siedettävämpää kuin Sluggerissa -- ihmiseltä äänet eivät kuitenkaan missään nimessä kuulosta.

Shaq Attaq (helmikuulta 1995)

Jos onnettomuudet olisivatkin loppuneet tähän.

Mutta eivät loppuneet.

Flipperit.net:iin ilmestyi nimittäin myyntiin Shaq Attaq, ja hinta oli niin edullinen, että kuolemansa kourissa valittava pankkitilini sai armoniskun, ja tämäkin laite löysi tiensä omistukseeni. Koripallo kiinnostaa kivikilon verran, mutta onhan siinä sentään Shaq <3 . Ja oikeastaan olin toivonutkin saavani omistukseeni DMD-näyttöisen koneen, koska kaikissa näissä muissa SYS 3 -laitteissani on yhä pelkkä 20-digittinen numeronäyttö, joilla ei esimerkiksi juuri grafiikkaa tehdä. (Deadly Weaponissa sillä on kuitenkin tehty SÖPÖ poliisiauto ja YLISÖPÖ pyssy, mutta siihen graafinen "loisto" jääkin.)

Shaq ei asu vielä työverstaassani, vaan se odottaa vanhempieni autotallissa pääsyään kotiin: Shaqin nouto tuli "vähän yllättäen", ja sattui juuri yliopisto-opintojen aloituspäivämäärään, joten kaikki vuokrapakettiautot olivat varatut. Eihän siinä muu auttanut kuin ajaa vanhempien luokse ja ottaa heiltä pikkupakettiautotyyppinen auto lainaan, huristaa sillä Imatralle ja poimia sieltä Shaq Attaq kyytiin.

Kuvat koneesta on otettu huonossa valossa isäni kännykkäkameralla, joten kuvien laatu on mitä on. Lisäksi vanhempien toiveesta kuvien tausta on sutattu piiloon taiteellisin efektein. Parempia kuvia saapuu tänne blogiin sitten, kun Shaq saapuu viimein luokseni joskus lokakuun alkupuolella.

Translitessa on eponyyminen Shaq itse. Shaqin naama näyttää ihan herralta itseltään, mutta kropan maalannut "taiteilija" ei taatusti ole niitä maailman huippuja anatomisessa osaamisessaan tahi ylipäänsä maalaustaidossaan. Nuo raajat ovat ihan groteskit. Pelikenttä ei näissä kuvissa näy, mutta pelikentällä oleva Shaq-hahmo ei näytä sitten Shaqilta edes naamastaan. Hyvä yritys, mutta ilmeisesti osaava taiteilija olisi ollut kalliimpi palkata kuin flipperin suunnittelijan 14-v. pikkulapsi, jolla oli kuvis 10 ala-asteella!!!111

Ja tässä vielä koko laite kaikessa komeudessaan.

Shaqissa tuntui pikaisen pelailun perusteella kaikki toimivan, mutta pelikentässä on paljon paikkamaalattavaa. Sehän sopii minulle, koska paikkamaalailu on kivaa.

---

Ja siinä ne kaikki sitten olivat. Nyt toivon, ettei tarvitse raottaa lompakkoa ihan äkkiä MIHINKÄÄN. Jos köyhäilen vuoden loppuun, suuresta lovesta on aika suuri osa paikattu. Flopperien säätö siis jatkuu suuremmalla flopperiperheellä <3

Hautareiän suojaaminen

Flipperirintamalla minulle tapahtui pari "rahallista onnettomuutta" tässä viimeisen kolmen viikon aikana, ja näihin "onnettomuuksiin" liittyvä matkustelu on saanut aikaan sen, etten ole ehtinyt oikein leikkiä Flopperin kanssa vähään aikaan.

Pari viikkoa sitten sain kuitenkin hautareiän reunaman suojattua mylar-kalvolla, jota tilasin kesän lopulla Marco Specialtiesista. Tämän mylarkalvon hintaa en lisää Class of 1812 -projektiin, koska ostin sitä paljon, mutta tähän sitä kuluu erittäin pieni määrä. Mylar on oikeastaan kuin kontaktimuovia, mutta järeämpää ja vähemmän taipuisaa.

Tarkoituksena on suojata hautareiän lähiympäristön maalipinta hautareiästä pois pomppaavan pallon iskemiltä. Aikaisemmassa postissahan totesin, että maali ja lakkapinta ottivat ikävästi osumaa vain muutaman testipelikerran jälkeen.

Päätin siis laittaa hautareiän ympärille "mylarkalvorenkaan" siten, että kaikkialla hautareiän ympärillä on mylarsuojaa noin kahden sentin verran. Aloitin puhdistamalla hautareiän ympäristön laimeahkolla liuottimella saadakseni kaiken vahan pois tulevan tarrapinnan alta.

Mylar-palan mallailua; kuvassa näkyvä valkoinen on mylarkalvotarran takaosa. Tein tarraan tuon suorakaiteen muotoisen kurkistusaukon lähinnä kohdistuksen varmistamiseksi. Ympyrän piirsin harpilla ja leikkelin sen varovaisesti normisaksilla.

Mylar on kohdallaan. En vielä hinkannut sitä kiinni pöytään tunteella, jotta kuvassa sen rajat näkyisivät paremmin. 

Mylarin leikkausta vapisemattomin käsin aivan hautareiän sisäreunaa pitkin.

Melkein valmis reikä, mutta valitettavasti tämän valmiimmasta tilanteesta ei ole kuvaa. Kaikki kolme tämän jälkeen otettua otosta ovat joko tärähtäneitä tai heijastusten pilaamia. Joka tapauksessa tämän kuvan kohdalla jäljellä oli enää yläreunan (keltaisen maalin vieressä) tarkkuusleikkaus. Reiästä tuli oikein mukavan näköinen, ja toivottavasti se nyt pitää maalin kiinni kentässä myös hautareiän ympärillä.

Viimeisessä kuvassa oleva punainen nuoli osoittaa outoa naarmujen peittämän näköistä kohtaa pelikentässä. Voisin vaikka vannoa, että tuossa kohtaa ei todellakaan ole tuollaista naarmutusta. Joten ennen kuin pääsen tiiraamaan tilannetta paremmin, väitän tuota jonkinlaiseksi valoitusvammaksi; kuvassahan näkyy oikealla kirkas halogeenilampun heijastus, joka ehkä saa tuon vian aikaan.

Tämä korjaus oli nopea pikkujuttu, aikaa kului vain noin puoli tuntia, jolloin yhteensä aikaa on kulunut nyt Flopperin seurassa edellisen postauksen pikkukorjaukset huomioiden noin 88 h.

Kuvaton tilannekatsaus

Pitkän blogitauon jälkeen tapahtuu välillä edes jotain. Pitkä blogitauko oli toki samalla pitkä tauko flipperin säädöstä. Ensimmäinen syy taukoon oli syksyn kylmyys: verstaaseen tuli sen verran viileä, ettei siellä oikein enää kunnolla viihtynyt, ja lämmityksen pitäminen siellä tuntui hieman tuhlaavaiselta. Toinen syy on kuitenkin tärkeämpi: kevään uuden opiskelijaryhmän ilmaantuessa vanhan poppoon rinnalle opetustuntieni määrä suunnilleen kaksinkertaistui, ja tästä seurauksena viikonloppuna halusi tehdä likimain "ei mitään".

Kesälläkin korjaus oli tauolla, koska kesällä toki on aivan muuta tekemistä kuin istua pimeässä huoneessa ja korjata flipperiä. (Esimerkiksi istua pimeässä huoneessa ja pelata konsolipelejä.)

Mutta näin syksyn edistyessä ja töiden jälleen alkaessa flopperikin -- pian jo flipperiksi muuttuva -- sai taas minulta jonkin verran ruutuaikaa. Elokuun ajan olen satunnaisesti pelaillut sillä, ja viime viikonloppuna alkoi surullisen ja riutuvan kumisydämen korjaaminen. Kumiliimalla ja ilmapalloilla saa varsin hyvää korjausjälkeä aikaan, mutta liiman pitkä kuivumisaika (16--24 h per paikkaus!!!) tekee korjauksesta raastavan hidasta. Useimmat repeämät joutuu vielä korjaamaan useassa osassa, joten sydän ei todellakaan ollut sellainen "yhden viikonlopun projekti" kuin luulin. Siellä se odottaa flipperin alla kuivumassa ensi viikonloppua.

Hieman pikkukorjailuja

Hautareikä on houkka

Edellisessä pitkässä postauksessa valittelin sitä, kuinka hautareikä ottaa pelatessa varsin kovasti osumaa. Yksi hautakivestä kenttään kimmonnut pallo irrotti muassaan pikkurillin kynnen kokoisen palan maalia ja lakkaa. En arvostanut, vaikka kyseessä onkin vain ulkonäköhaitta.

Kävin varsin äkkiä ilmi, että vaivalla väännettyä korjausmaalausta on parempi suojella kapealla hautareikää kiertävällä mylar-kaistaleella. Tästä tulee mahdollisesti seuraavassa oikeassa postauksessa kuva sikäli kuin siitä kuvasta mitään kiinnostavaa näkyy.

Vasen ramppi jakoi vähän liian anteliaasti (pisteitä)

Vasemmassa rampissa on pallon kulkua seuraamassa mikrokytkin, jonka pitkää vipua ohikulkeva pallo kerran painaa.

Tietyssä tilanteessa pelin aikana tästä ohituksesta saa miljoona pistettä ja peli huutaa MILLION! Minun pelini huusi MIMIMIMIMIMIMIMIMIMILLION ja yhden miljoonan asemesta sain yhtä montaa miljoonaa kuin kaiuttimista kuului MI-tavua. Kyllähän tällä asetuksella nopeasti tuli ennätysmäärä pisteitä (ja piestiin jopa melko kovan flipperimiehen APz:n laitteelle joskus edellisen omistajan aikana tekemä tulos), mutta ei se pidemmän päälle ollut järin hauskaa.

Korjaus oli onneksi helppo; mikrokytkimen vipu oli vääntynyt sen verran, että se painoi käytännössä koko ajan mikrokytkimen nappulaa. Vääntö toiseen suuntaan pelasti tilanteen, ja nyt ramppi antaa kerrallaan vain yhden miljoonan.

Kryptaan ei ole kiva jäädä vangiksi, koska siellä on kosteaa

Flipperiä kuunatessani en irrottanut pelikentästä erästä pallonohjainta. Kyseessä on tässä vanhassa kuvassa bumppereiden vasemmalla puolella kentästä nouseva metallinen "sählymaila". Tämä maila työntyy oikeaan ramppiin, ja ohjaa pallon joko pitkin ramppia tai pudottaa sen tietyssä vaiheessa peliä vangiksi Kryptaan.

Koepelien aikana silloin tällöin tuli vastaan outo tilanne, jossa pallo putosi Kryptaan aivan väärässä kohdassa peliä ja vielä aivan väärällä tavalla: se ei koskaan päässyt valumaan Kryptan pohjalle asti, vaan jäi jumittamaan ohkaiseen rautalankahärkkiin (edeltävässä kuvassa ylimmästä bumpperista suoraan vasemmalle). Laitetta tönimällä pallon sai valumaan Kryptan pohjalle, mutta tilanne alkoi aika äkkiä korveta toistuessaan noin joka kolmannessa pelissä.

Tässäkin tapauksessa vika oli varsin mitätön: lapa oli vaan asennettu aavistuksen väärään asentoon, mistä seurauksena oli se, että pallolla oli juuri ja juuri tilaa pudota Kryptaan silloinkin, kun sen ei olisi pitänyt pudota: käytännössä ongelma aktualisoitui vain silloin, jos pallo liikkui rampissa liian hitaasti. Jos se tuli riittävän suurella vauhdilla, se ohitti "kuopan" liikemäärällään ja ongelmaa ei ollut.

Lavan säätö -- joka oli muuten aivan helvetistä -- korjasi tilanteen. Korjaustoimenpide on paperilla erittäin yksinkertainen: 

1. avaa kaksi (käsittämättömän tiukkaa) kuusiokoloruuvia tilassa, jossa ei mahdu olemaan yhdessä kuusioavaimen ja valonsäteiden kanssa,
2. käännä lapa oikeaan asentoon ja
3. kiristä mainitut ruuvit niin tiukalle, että rystysistä irtoaa nahka.

---

Olin aikeissa vielä vähän ruotia pelin sääntömekaniikkaa tässä samaisessa tekstissä, mutta tästä tulikin jo niin pitkä postaus, että jääköön ruodinta suosiolla tulevaisuuteen.