Hautareiän ja maalipinnan korjailua, osa II

Viikonlopun työsarkana oli korjailla maalipintaa vielä lisää yläpelikentältä; hieman nimittäin himottaisi jo päästä muihinkin hommiin vähitellen kuin tähän maalien sekoitteluun ja nyhräykseen.

Päätin aloittaa mylarin harmaantuneisuuden poistolla. Isot pojat Flipperit.net-sivustolla sanoivat, että Kaiken Ratkaisee muovinhoitokorjauskiillotusihmeaineryhmä Novus. Novus kolmosen pitäisi olla hyvää ainetta mylarin harmauden poistoon yhdessä vähemmän hiovan pikkuveljensä Novus kakkosen kanssa. Niinpä iloisin mielin aloin jurnuttaa mylaria puhtaaksi yläpelikentän alueelta.

Kuluu 20 min käyttäessäni pelkkää Novus kolmosta ja epäkeskohiomakonetta. Ei mitään näkyvää tulosta. Ei vähäisintäkään kiillon alkiota harmaantuneessa mylarin pinnassa. Käyttöohjeessa sanottiin, että koneellista kiillotusta SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ VAIN PIENILLÄ KIERROKSILLA. Paskat säännöistä ja hanat kaakkoon.

Jurnun jurnun. Kuluu 15 min.

Ei vieläkään mitään. Totean ääneen itselleni MA EI UMMARTA. Otan Novus kolmosta mikrokuituliinaan, ja alan hinkata yksittäistä kohtaa ihan puhtaasti sormivoimin.

Hinkkahinkka. Kuluu 5 min.

Pinnassa on pieni, mutta havaittava ero viereiseen mylariin. Erityisesti kun katsoo kyseisestä kohdasta valoheijastusta, huomaa selkeän -- mutta voi piip silti aivan mitättömän eron.

Raavin päätä (omaani). Totean, jotta EI SIINÄ AUTTANUT MUU KUIN RIISUUNTUA. Laitan uuden klöntin Novus kolmosta mikrokuituliinaan.

Hinkkahinkka. Vielä kerran Novus kakkosella.

Pinnassa on noin neljän peukalonpään pinta-alan kokoinen kauniisti kiiltävä alue. Melkein tunti hinkkaamista hiki hatussa keletana sormien iho huutaa armoa; kitka polttaa näppejä jopa rätin läpi; ojentajat sykkivät maitohappoa; hengitys sanoo HUOHON HUOHON surkean pornoleffan tavoin ja minulla on jumalauta ehkä kaksi prosenttia pinnasta sellaisessa kunnossa kuin haluan koko mylarin olevan -- olen 12 v. ja mitä tämä on?

Jos tämä on sitä ihmeainetta, en halua kyllä nähdä niitä muita ehdokkaita. Mutta luotan kuitenkin Flipperi.net:in hemmoihin: jos tämä on paras mahdollinen aine, niin maailma auttakoon minua loppupöydän kanssa. Olin ajatellut hinkata saman tien koko mylarin puhtaaksi, mutta päädyin kiillottamaan vain noin ylimmät ~10 cm mylarista: sen verran, että pääsen korjaamaan pelikentän hautareiän ympäristön.

Uskon näkeväni vielä painajaisia ensi viikonloppuna odottavasta loppumylarin kiillotuksesta. Siitä on kiillotettu nyt maksimissaan 15 %.

Mutta jos mylarin kanssa tulikin takaiskuja, hautareikä korjaantui kyllä kokonaisuudessaan varsin mukavasti. Kuvat kertokoon lopun.

Ostaessani pelin reiän alue oli aika jännä: pallon syöksyminen reikään ja reiästä pois olivat kuluttaneet selkeät kuopat reiän reunoille. Lisäksi vanerin pinta oli hiukan kärsinyt kaikkialta reikäalueen lähettyviltä: mylar oli aika tarkasti 8 mm etäisyydellä kaikkialla reiän ympärillä irtonaista. Tämä irtonaisuus näkyy kuvassa ainoastaan reikää ympäröivänä sotkuisena reunuksena (joka erityisesti vihreällä alueella näkyy selvästi).

Ronkin irronneen mylarin reunan alta kaiken puunsälän pois, ja liimasin muovin takaisin kiinni vanerin pintaan pikaliimalla. Ronkinnasta huolimatta reunus jäi pikkusen koholle, mutta pallo yleensä liikkuu sen verran vauhdilla, etten usko sen vaikuttavan ainakaan liiaksi pelin käytökseen. Liiman kuivumisen jälkeen laitoin PLÄTS PLÄTS puukittiä kaikkialle reiän kulumakohtiin.

Puukitti sai itse asiassa kuivua kaksi viikkoa, koska viime viikolla korjailin yläpelikentän maalauksia. Hionta tapahtui hiekkapapereilla, joita minulla oli pienoismalliharrastuksen myötä jo valmiiksi. Otin kaikkein räikeimmät kohoumat pois P120:lla, päähionta tapahtui P320:lla, ja ihan vihonviimeiset viimeistelyt tein vielä tuotakin hienommalla paperilla -- karkeusnumero ei jäänyt päähäni. Hionta onnistui liiankin hyvin, koska käytännössä sormella ei tunne, koska siirtyy alkuperäiseltä pinnalta paikatulle.

Alkuperäisessä reiässä ainoastaan pohja oli musta (katso aiemmat kuvat): reiän reunoilla näki vanerin kerrosmaisen rakenteen. Koska puukitti pilasi näkymät tähän kerrosmaisuuteen, päätin vetää koko reiän mustaksi, koska reikä kuitenkin simuloi hautaa. (Haudoissa on usein aika pimeää.) Lopputulos on paljon hyökkäävämpi kuin kuvittelin, enkä vieläkään tiedä, oliko päätös hyvä vai huono. Onneksi sen ehtii vielä korjata, jos tulee katumapäälle. Mahdollisessa korjauksessa reunuksista tulee tasaisen ruskeat jollakin puumaisella sävyllä.
Tässä samassa kuvassa olen laittanut myös vähän mustia ääriviivoja näkyviin reiän reunoille, ja erityisesti keltainen maali on päässyt reiän lähettyville asumaan. Keltaisesta maalista lisää ihan postauksen lopussa.

Korjasin seuraavaksi vihreän värin. Tämän kanssa minua huoletti alkuun aika kovasti, koska tuo alkuperäinen vihreän sävy oli niin käsittämättömän hi_A_no. Mutta ehkä juuri rakkaus väriin ajoi minut lähes ylimaalliseen suoritukseen: edes vieressä seisoessaan ei pysty sanomaan ihan varmasti, missä kohtaa väri vaihtuu toiseen. Niissä väreissä on toki jokin ihan pieni sävyero, jonka näkee vertaamalla reiän viertä johonkin kohtaan mahdollisimman kaukana reiästä.
Joka tapauksessa toivon, että olisi ollut mahdollista päästä yhtä lähelle tuon punamagentan kanssa.

Reiän ympäristön loputkin pikkukorjaukset on tehty nauhojen huomiovärjäystä lukuun ottamatta. Tuo punainen reiän vasemmalla puolella harmittaa, mutta elän sen kanssa. Alimman lepakkomailan alapuolella sain naamioitua värigradientilla maalin reunan kohtuullisen hyvin, mutta tuossa alimman mailan yläpuolella ero on räikeä ja kauhea. Möks. Punaisen lisäksi tässä kuvassa on nuo reiän reunamilla olevat keltaisten ja oranssien nauhojen ääriviivat vahvistettu mustalla.

Huomiovärjäyksetkin on korjattu tähän lopulliseen versioon, jossa näkyy koko korjailtu yläpelikentän alue kokonaisuudessaan. Kohtuullisen ilolla tässä vaiheessa omaa kädenjälkeään katsoo, vaikka sitä punaista voisikin surra maailman loppuun asti. Seuraavaksi vaan kerros lakkaa pintaan, jotta korjattu pinta pysyy turvassa vahaukseen asti.

Tämän postauksen viimeinen kuva kertoo aineesta, joka pitää sen, minkä lupaa (toisin kuin Novus-sarja). Pelikentän ylälaidassa on palloa ohjaava metalli, jonka pinta oli sameahko: kyllä sen pinta hieman heijasti, muttei kovin hyvin. Viikonlopun viimeisenä asiana testasin ostamani CAR-S-kliinerin (PALAUTTAA HIMMENTYNEIDEN METALLI- JA MAALIPINTOJEN ALKUPERÄISEN LOISTON). Jos jätetään huomiotta metalliin ajan saatossa kulunut vaakasuora kulumaviiva, kliineri teki täsmälleen sen, minkä lupasi. Metalli peilaa nyt niin hyvin, että sen avulla voisi harjata hampaansa.
(Kuvassa näkyy myös korjailtu keltainen yläkenttä.)

Puukitti ja kliineri maksoivat yhteensä 17 euroa (puukitti 9 € ja kliineri 8 €)

Koska Revellin ja Humbrolin maaleilla on pääasiassa tarkoitus maalata sotakalustoa, ymmärrettävästi räikeitä ja kirkkaita värisävyjä ei ole tarjolla yhtä paljon kuin erilaisia vihreitä, ruskeita ja harmaita. Pelikentän kirkas keltainen ja tuo ah niin parjattu "hohtava" magentanpunainen ovat mahdottomia väriyhdistelmiä normaaleilla emalipienoismalliväreillä. Keltaisessa ei pääse lähellekään, koska keltaisimmatkaan pienoismalliemalimaalit eivät ole riittävän keltaisia.

Punaisessa pääsi kohtuullisen lähelle, mutta huomiovärikynämäinen "loistava" fluoresenssimainen sävy jää puuttumaan. Punaisen kohdalla totesin maalin olevan riittävän lähellä (KYYNEL!!!11), mutta keltaisen suhteen marssin Askartelupuoti Pia:an ja ostin kaksi kaupan keltaisinta akryylimaalia (à 5,50 €). Näin jo kaupassa, ettei kumpikaan väreistä yksinään ollut tie, totuus ja elämä, mutta silmäni kertoi oikean värisävyn olevan jossakin niiden välillä. Osoittautui myöhemmin, että silmä oli oikeassa.

Jos joskus ahdistun korjaamani magentan liikaan tummuuteen, teen uuden värikoktailin akryylivärein. Niistä näyttää saavan juuri niin kirkuvia kuin haluaa.

Rahaa kulunut tähän mennessä kunnostukseen 138 euroa.

Aikaa on mennyt noin 33 h.