Elo- ja syyskuun vahingot: perheenlisäystä

Niinhän siinä kävi, että uuden flipperin hankinta alkoi kovasti poltella elokuun alussa.

Olin jo aiemmin päättänyt, että alustavasti minua kiinnostavat vain Gottliebit ja tarkemmin sanottuna System 3 -pohjaiset koneet. Miksi ihmeessä? Siksi, että tämä tuntui loogiselta jatkolta Class of 1812:lle, joka on sekin Gottliebin SYS 3 -sarjaa.

Muitakin syitä toki varmasti on kuin pakkoneuroottisuuteni "kerätä koko sarja" (toivottavasti niin ei sentään käy!). Syistä vähäisin ei liene kustannustehokkuus. Gottliebit eivät ole harrastajien keskuudessa kovin haluttua konekantaa, koska ne ovat säännöiltään ohuita ja mitä ilmeisimmin kentiltään liian yksinkertaisia, jotta ihmiset niitä haluaisivat pidempään pelata. Tästä seuraa se, että Gottaraisen saa kotiin suhteellisen edullisesti -- ainakin jos yleiseen flipperihintatasoon vertailee.

Olen ehkä petturiluopiosikalortto, mutta tiedän itsestäni kyllä aivan tarkkaan sen, että en tule mitään flipperiä ikinä koskaan milloinkaan pelaamaan niin paljoa, että sen hinta tulisi edes puoliksi "katetuksi" pelituntien määrässä. Näin ollen miksi sijoittaisin kalliisiin ja suosittuihin Williamseihin, kun samalla rahalla saa monta Gottaraista ja minun tapauksessani aivan yhtä paljon säätämisen iloa kuin kalliimmasta/halutummasta Oikeasta Flipperistä (TM)?

(Sitä paitsi niitä kalliimpia ja halutuimpia flippereitä voi pelata aivan sydämensä kyllyydestä digitaalisina Visual Pinballissa tai Pinball Arcadessa -- näistä jälkimmäinen oli minulle syy (NYT SEURAA MAINOS APUA POLIISI!) hommata PS Vita. Se on tällä hetkellä olevista laitteista ainut, jolla pääsee Pinball Arcadea pelaamaan kannettavassa muodossa ihan oikeilla painikkeilla kosketusnäytön asemesta. Oikeat Harrastajat (TM) sanovat toki, ettei näissä simulaattoreissa ole oikea fiilis tai oikea tuntuma, mutta minä ainakin olen liian juntti ollakseni siihen tuntumaan oikein tyytyväinen.)

Entä jälleenmyyntiarvo? Eihän kukaan halua ostaa Gottaraista, joten nämä sitten varmaan mätänevät käsiini. Tähän mennessä en ole keräyshulluuteni kohteita myyntiin laittanut, joten tämäkin ongelma on ehkä sen ajan murhe.

Ostoilmoitukseni flipperit.net:issä ei tuottanut ainuttakaan tärppiä viikon aikana! Mutta sattumalta sekä tori.fi:ssä että huuto.net:issä oli myynnissä samaan aikaan SYS 3 -gottaraisia Tuusulassa ja Oulussa. Siinä vaiheessa iski valitettava hulluus. Ynnäsin yhteen kummankin näistä vekottimista hinnan ja totesin, että saan nyt kaksi flipperiä yhden "normaalihintaisen" Williamsin hinnalla. Siinä vaiheessa oli myöhäistä puhua aivoille järkeä, ja sovin tapaamisesta kummankin omistajan kanssa. 24rent.fi:n pakettiautolla kumpikin näistä vekottimista pääsi kotiin asti. Suosittelen kyseistä vuokrapuljua ehdottomasti. Vuokraus on helppoa ja täysin automatisoitua: ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Kaksi kappaletta vahinkoja: vasemmalla Silver Slugger ja oikealla Deadly Weapon verstashuoneessa säätöä odottamassa.

Oulun ja Tuusulan flipperit ovat molemmat Gottliebin ensimmäisiä SYS 3 -koneita ajalta, jolloin Gottlieb yritti valloittaa pelihallit minimalismilla -- samaan aikaan muut flipperivalmistajat tuottivat överismiä ja kikkailua koko rahalla, joten Gottliebin minimalistiset Street Level -sarjan flipperit jäivät överismin jalkoihin. Street level -vehkeitä tehtiin vain yhteensä kuusi erilaista, joten yhdellä ainolla ostoskerralla sain niistä käsiini kolmasosan (tämä kuulostaa jo valitettavan pahasti KERÄÄ KOKO SARJA -luokan hulluudelta).

Street level -vehkeiden "jujuna" oli aavistuksen pienempi koko ja "yksitasoinen" pelikenttä: ramppeja ei siis ole lainkaan eikä oikeastaan mitään muitakaan vipstaakeja. Minun junttiin silmääni pelikentät näyttävät hyvin riisutuilta 70-luvun lopun tai 80-luvun alun kentiltä, vaikka laitteet ovat kymmenen vuotta tuoreempia! Ei siis mikään ihme, että pelaajat karsastivat näitä.

Silver Slugger (helmikuulta 1990)

Silver Sluggerin valoboksi. Transliten pelikenttä näyttää lähes tyhjältä, sillä sinne ilmestyy pelin aikana ukkoja tai lentävä pallo, joka on toteutettu valoilla: transliten selkämykseen silkkipainetut normitilanteessa näkymättömät kuvat tuodaan näkyviksi sytyttämällä niiden taakse lamppu. Voin sanoa jo nyt koestuksen perusteella, että efekti on aika laimea, mutta ajattelin vaihtaa joka tapauksessa lamput ledeiksi, jolloin efekti saattaa korostua riittävästi.

Urheiluteema kiinnostaa saman verran kuin kilo höyheniä, mutta SYS 3 on SYS 3 teemastaan huolimatta. Jos pitäisi päättää, mikä urheilu kiinnostaa kaikkein vähiten, olisi baseball siellä listan alkupäässä. Joku outo puolifuturistisuus Gottliebin taiteilijalla on kuitenkin ollut mielessään, sillä pelikentällä (ja kabinetin kyljessä) olevat baseballin pelaajat ovat pukeutuneet kuin Power Rangersit. En tajuu.

Silver Sluggerin pelikenttä. Kylläpä näyttääkin modernilta o__O Wanhuus-lookistaan huolimatta edellinen omistaja on käsitellyt tätä silkkihansikkain. Pinnassa ei ole mitään muuta nipottamisen aihetta kuin kohonneet insertit: suuri osa kolmion muotoisista värimuoveista valojen päällä on selkeästi kohonnut kolmion teräväkulmaisesta päästään ylös kentästä.

Visual Pinballilla olen tätä pöytää jonkun verran pelaillut, ja sillä kokemuksella sääntösetti tuntuu höyhenenkevyttäkin kevyemmältä. Saa nähdä, olisiko tämä vehje liian simppeli jopa minulle. Joka tapauksessa kabinetin räikeä keltaisuus on tietyllä tapaa hauskan retroa.

Sluggerin puheosuudet tehdään syntikalla, ja ne kuulostavat aivan hirveältä robottipuheelta. Kun pallo pitäisi ampua pelikentälle, peli sanoo WEIABOO, joka ilmeisesti/kaiketi/kuulemma pitäisi olla lausuma "Play a ball".

Deadly Weapon (syyskuulta 1990)

Deadly Weaponin translite. Huonoa kasariäksöniä kuvana. Miten vetoavaa.

Luulin erittäin pitkään, että tämä on johonkin elokuvaan perustuva flipperi. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Internet Movie Databasekin reagoi hakuun "Deadly Weapon" palauttamalla vuodelta 1989 erittäin heikkotasoisen kasariroskaäksönin. Vasta tekemäni tarkemmat haut aivan liian myöhään osoittivat, että kyseisellä leffalla ei ole mitään tekemistä tämän flipperin kanssa, ja ilmeisesti se on flipperin kannalta vain parempi näin.

Joka tapauksessa tekee mieli kysyä, voisiko tässä olla Gottliebin yritys rahastaa hyvin samantyyppisnimisen elokuvasarjan Lethal Weapon -brändillä? Kyseisestä elokuvasarjastahan oli tullut kaksi elokuvaa vuoteen 1990 mennessä -- toisaalta ehkä se Deadly Weapon -elokuvakin oli yritys rahastaa Lethal Weaponin nimellä. En ihmettelisi lainkaan.

Deadly Weaponin pelikenttä. Tyhmäilin kameran kanssa, ja jokaisessa kuvassa näkyi joko salaman heijastus (kuten tässä) tai sitten minun ruma naamani tai jotain muuta painokelvotonta jostakin heijastuksesta. Pelikenttä on simppelihkö, muttei sentään aivan yhtä simppeli kuin Silver Sluggerissa. Pahiten silmään sattuvat nuo pop bumperit, jotka on manattu esille puhtaan Rumuuden inkarnaatiosta.

 Deadly Weaponin ostin liian kalliilla. Sanoin sen myyjällekin ääneen, mutta tinkimisrahaa ei ollut mukana, ja joka tapauksessa tähän peliin olin Visual Pinballissa puoliksi ihastunut. Tämä on ehdottomasti paljon kehnommassa kunnossa kuin Class of 1812 oli minulle saapuessaan. Vikaraporttia tulee sitten myöhemmissä päivityksissä luultavasti aivan liikaa. Mitään korjauskelvotonta ei kuitenkaan mukana liene, toivottavasti ainakaan.

Deadly Weaponkin puhuu syntikalla, mutta tässä robottimaisuus on kuitenkin jo selvästi siedettävämpää kuin Sluggerissa -- ihmiseltä äänet eivät kuitenkaan missään nimessä kuulosta.

Shaq Attaq (helmikuulta 1995)

Jos onnettomuudet olisivatkin loppuneet tähän.

Mutta eivät loppuneet.

Flipperit.net:iin ilmestyi nimittäin myyntiin Shaq Attaq, ja hinta oli niin edullinen, että kuolemansa kourissa valittava pankkitilini sai armoniskun, ja tämäkin laite löysi tiensä omistukseeni. Koripallo kiinnostaa kivikilon verran, mutta onhan siinä sentään Shaq <3 . Ja oikeastaan olin toivonutkin saavani omistukseeni DMD-näyttöisen koneen, koska kaikissa näissä muissa SYS 3 -laitteissani on yhä pelkkä 20-digittinen numeronäyttö, joilla ei esimerkiksi juuri grafiikkaa tehdä. (Deadly Weaponissa sillä on kuitenkin tehty SÖPÖ poliisiauto ja YLISÖPÖ pyssy, mutta siihen graafinen "loisto" jääkin.)

Shaq ei asu vielä työverstaassani, vaan se odottaa vanhempieni autotallissa pääsyään kotiin: Shaqin nouto tuli "vähän yllättäen", ja sattui juuri yliopisto-opintojen aloituspäivämäärään, joten kaikki vuokrapakettiautot olivat varatut. Eihän siinä muu auttanut kuin ajaa vanhempien luokse ja ottaa heiltä pikkupakettiautotyyppinen auto lainaan, huristaa sillä Imatralle ja poimia sieltä Shaq Attaq kyytiin.

Kuvat koneesta on otettu huonossa valossa isäni kännykkäkameralla, joten kuvien laatu on mitä on. Lisäksi vanhempien toiveesta kuvien tausta on sutattu piiloon taiteellisin efektein. Parempia kuvia saapuu tänne blogiin sitten, kun Shaq saapuu viimein luokseni joskus lokakuun alkupuolella.

Translitessa on eponyyminen Shaq itse. Shaqin naama näyttää ihan herralta itseltään, mutta kropan maalannut "taiteilija" ei taatusti ole niitä maailman huippuja anatomisessa osaamisessaan tahi ylipäänsä maalaustaidossaan. Nuo raajat ovat ihan groteskit. Pelikenttä ei näissä kuvissa näy, mutta pelikentällä oleva Shaq-hahmo ei näytä sitten Shaqilta edes naamastaan. Hyvä yritys, mutta ilmeisesti osaava taiteilija olisi ollut kalliimpi palkata kuin flipperin suunnittelijan 14-v. pikkulapsi, jolla oli kuvis 10 ala-asteella!!!111

Ja tässä vielä koko laite kaikessa komeudessaan.

Shaqissa tuntui pikaisen pelailun perusteella kaikki toimivan, mutta pelikentässä on paljon paikkamaalattavaa. Sehän sopii minulle, koska paikkamaalailu on kivaa.

---

Ja siinä ne kaikki sitten olivat. Nyt toivon, ettei tarvitse raottaa lompakkoa ihan äkkiä MIHINKÄÄN. Jos köyhäilen vuoden loppuun, suuresta lovesta on aika suuri osa paikattu. Flopperien säätö siis jatkuu suuremmalla flopperiperheellä <3